Muutos

Eilen tajusin taas viettäväni suurimman osan arjestani sellaisten ihmisten kanssa, joiden olemassaolosta en vielä vuosi sitten tiennyt yhtään mitään. Tällainen muutos on tapahtunut jo viimeisenä neljänä tai viitenä kesänä peräkkäin. Ei ihme, että ajoittain olo on hieman irrallinen.

Toki jotkut vakiokasvot kuuluvat jatkuvuutta tuovaan peruskalustoon, muutoin tällaista muutosta ei varmasti kestäisi. Eikä kestäisi sitäkään katoavaisuutta, mikä uusilla kasvoilla on. Kipe ja K ovat olleet läsnä jo kymmenestä viiteentoista vuotta ja eivät näytä katoavan mihinkään. Uusista tuttavuuksista M ja H ovat edelleen mukana, muutama muukin toki, mutta suurin osa heistä vain internetin kautta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja vaatii viihtyäkseen pärstiä, joita katsella.

Uusiin ihmisiin on aina jännittävää tutustua, sillä jokaisen uuden kasvon kohdatessaan joutuu tutustumaan itseensäkin uudelleen. Uudet puolet aktivoituvat ja on itsekin jatkuvassa muutoksessa ympäristön mukana. Tämä on toki virkistävää, mutta joskus myös uuvuttavaa. Oma moninaisuus ilahduttaa kuitenkin. On hyvä tietää, että pystyy tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja löytämään itsestä monta sellaista puolta, jotka miellyttävät itseä.

Erilaisten ihmisten kanssa voi aktivoida erilaisia puolia. Kaikkien kanssa ei voi puhua luontevasti geminaatasta ja diftongista, monia ei kiinnosta pätkääkään nuortenkirjallisuuden kehitys, suuri osa ei ymmärrä lainkaan mistä konemusiikissa on kysymys, vain harva lähtisi mukaan sekä kansantanssia katsomaan että kuuntelemaan Hanna Pakarista eikä kovin montaa saa houkuteltua kahden tunnin rullalenkille. Onneksi jokaiseen puuhaan on löydettävissä erilainen kaveri tai ystävä. On rikkaus, että on saanut ympärilleen näin monia erilaisia ihmisiä ja onni, että suuri osa ei ole kaikonnut siitä huolimatta, että itse ei ole aina jaksanut yhteyttä pitää.