Tieto lisää tuskaa

Silloin, kun ei tiedä tekevänsä virheitä, voi tehdä autuaan onnellisena ja ennakkoluulottomana ihan mitä vaan. Nyt, kun uudessa työssäni tiedostan kuopat, tuntuu, ettei ajotilaa sitten jääkään kovin paljoa. Ennen rymistelin menemään läpi metikoiden hymy suin ja opin virheistäni -joita onkin tullut tehtyä julkisesti jo niin monta... Mitähän oikein kuvittelin, kun hakeuduin tähän hommaan ilman mitään kokemusta ja koulutusta? Mitähän ne oikein ajattelivat, kun ottivat minut?

Perfektionistin on vaikeaa luopua pinttyneestä tavastaan, vaan eiköhän se tästä, kun pääsee käytännön toimiin. En tavoittele tähtiä taivaalta tällä alalla, saanen mokailla vastedeskin. Tosin puhutteluja on luvassa toisin kuin aiemmin. Tänään esimiesjoukko kuitenkin kertoi omat kootut mokansa aloitusajoiltaan. Se kevensi mieltä, muistavat ainakin oman historiansa, ymmärtävät meitä aloittelijoita.

Olen kahden ja kolmen vaiheilla uravalintani kanssa. On toisaalta hyvä kokeilla hieman kaikkea, mutta toisaalta olisi myös hyvä keskittyä johonkin asiaan ainakin hetken kunnolla. Tänään hyppäsin taas uutta tonttia kohti ensi syksy mielessä. Tosin tämä tontti tukee kaikkia mahdollisia teitä. Toisaalta, kuten tänään opetettiin: ihminen on prosessi, elämä on prosessi. Tämän päivän valinnat eivät ole tuomio tulevaisuudelle, aina voi vaihtaa kaistaa. Tosin mitä kauemmin ajaa samaa puolta, sitä vaikeampaa se on.

Pohdiskelin eräänä päivänä uuden nimellisen blogin aloittamista. Ehkäpä voisin sen aloittaa juuri tästä teemasta, itseni etsiskelystä työmahdollisuuksien maailmassa ja niistä projekteista, joihin antaudun. Ehkä blogi ei vie minua mihinkään, mutta toimisipahan vaikka reaaliaikaisena cv:nä. Ensi vuodellekin on luvassa monta päättyvää kokonaisuutta ja monia uusia haasteita. Melkeinpä toivon, ettei kukaan heitä enää mitään uutta mielenkiintoista tarjousta. Tieto kaikista mahdollisuuksista vain lisää tuskaa (ja kiirettä), sillä en oikein osaa olla tarttumatta tilaisuuksiin. Sen kertoo cv:kin: kanttorista tarjoilijaan, kaiken olen kokeillut ja mitään en ole katunut:)