Uusi työpaikka
Meneminen uuteen työpaikkaan on jännittävää -tai ehkä minun tilanteessani pitäisi sanoa työympäristö. Ympäristöt vaihtuvat toistaiseksi melko usein. Tämä ympäristö on kuitenkin työni paikka hieman pidempään. Monenlaiset kysymykset heräsivätkin heti: Minkälaisia muut työntekijät ovat? Onko pomo hankala tyyppi? Minkälaisia ovat lähimmät työtoverit? Kokemuksen puutekin arvelutti. Suoraan sanoen oli useampaa kertaan pohdittava, mitä varten minut oli kokeneeseen ja koulutettuun joukkoon valittu. "Meillä on noita opettajia ollut ennenkin, pärjäävät näissä hommissa.", esimies totesi. Niin kai sitten niin.
Heti ensimmäisenä päivänä minä ja muut uudet ja uudehkot pääsimme ideointipalaveriin, jonka hiljaiselle aloitukselle vanha työntekijä naureskeli. Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa ideoitaan julki, kun toisten ajatuksen juoksun tasoa ei tiennyt. Kun tämä ongelma oli todettu ääneen, tunnelma keveni ja ideat alkoivat lentää. Jotkut ajatuksista olivat ihan päättömiä ja jotkut oikeinkin käyttökelpoisia. Kaiken kaikkiaan esimiesjoukkiolle on nyt esittää kahdeksan vaihtoehtoista ideaa pyydetyn 4-5 sijaan.
Jos työtovereiden kanssa ei olisi tullut toimeen, olisi aloitus toki ollut kovin hankala. Vaikka ei saisi lipoa ennen kuin pisara irtoaa, uskalla kuitenkin ennustaa, ettei konflikteja tule. Tosin joidenki huomattavan pitkä kokemus voi aiheuttaa isoveli-pikkusisko-asetelmia, jotka ovat aina hieman ärsyttäviä varsinkin, jos todellisuudessa ollaan vain saman viivan eri puolilla ja katsellaan asiaa eri näkökulmista eikä eri tasolla.
Esimieskin on mukava. Tosin etunimet eivät olleet hänen vahvinta alaansa -eikä mikään muukaan, mikä vaati muistamista. Minusta tehtiin Anna ja kaveristani Esa hänen työhuoneensa entisen asukin mukaan. Näillä mennään. Tosin työpäivän päätteeksi huomasimme, että Annalle ja Esalle annettiin sama huone. Onneksi Esa on mukava kaveri, luopui huoneestaan. Sekin sinänsä jännittävää, oman työhuoneen saaminen. Opettajalla sellaiseen luksukseen ei uralla ole mahdollisuutta, jos luokkaa ei lasketa omaksi huoneeksi.
Saattaapa pian yksinäisyyskin yllättää, kun saman pöydän ääressä ei istu koko työkaverijoukkio.
Heti ensimmäisenä päivänä minä ja muut uudet ja uudehkot pääsimme ideointipalaveriin, jonka hiljaiselle aloitukselle vanha työntekijä naureskeli. Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa ideoitaan julki, kun toisten ajatuksen juoksun tasoa ei tiennyt. Kun tämä ongelma oli todettu ääneen, tunnelma keveni ja ideat alkoivat lentää. Jotkut ajatuksista olivat ihan päättömiä ja jotkut oikeinkin käyttökelpoisia. Kaiken kaikkiaan esimiesjoukkiolle on nyt esittää kahdeksan vaihtoehtoista ideaa pyydetyn 4-5 sijaan.
Jos työtovereiden kanssa ei olisi tullut toimeen, olisi aloitus toki ollut kovin hankala. Vaikka ei saisi lipoa ennen kuin pisara irtoaa, uskalla kuitenkin ennustaa, ettei konflikteja tule. Tosin joidenki huomattavan pitkä kokemus voi aiheuttaa isoveli-pikkusisko-asetelmia, jotka ovat aina hieman ärsyttäviä varsinkin, jos todellisuudessa ollaan vain saman viivan eri puolilla ja katsellaan asiaa eri näkökulmista eikä eri tasolla.
Esimieskin on mukava. Tosin etunimet eivät olleet hänen vahvinta alaansa -eikä mikään muukaan, mikä vaati muistamista. Minusta tehtiin Anna ja kaveristani Esa hänen työhuoneensa entisen asukin mukaan. Näillä mennään. Tosin työpäivän päätteeksi huomasimme, että Annalle ja Esalle annettiin sama huone. Onneksi Esa on mukava kaveri, luopui huoneestaan. Sekin sinänsä jännittävää, oman työhuoneen saaminen. Opettajalla sellaiseen luksukseen ei uralla ole mahdollisuutta, jos luokkaa ei lasketa omaksi huoneeksi.
Saattaapa pian yksinäisyyskin yllättää, kun saman pöydän ääressä ei istu koko työkaverijoukkio.
posted by -kr47 at 09:13
5 Comments:
siis sinäkin olet jättänyt glamoröösit opettajanhommat?
ja vielä kesäloman kynnyksellä?
mikä tätä maailmaa vaivaa?
Ei vain, onnea sinullekin!
Alkoi kovasti askarruttamaan, että missä?
No jättämisestä ei voi puhua ennen varsinaista kunnollista aloitusta:) Olen neljän-viiden vuoden ajan pyörinyt sijaisena, en hakenut paikkaa tänäkään vuonna, opinnot jatkuvat edelleen valmistumisen jälkeenkin, muut työ kutsuvat välissä.
Media-alalle siirryin minäkin ihan ilman mitään meriittejä muutamaa mediakurssia, äidinkielen opintoja ja käytännön räpellystä lukuunottamatta. Tosin muutaman kuukauden siirtymä näin ensi alkuun, jatkoakin puhuttu, saa nyt nähdä.. Kirjoittelen, en kuvaa tässä jobissa.
Esimerkkisi innoittamana olen jo harkinnut nimettömästä nimelliseksi siirtymistä blogistanin puolellakin.. Harkitsen sitä edelleen vielä kuitenkin. Ehkä aloitan tämän sekalaisen hölöpölöfiilistelyn sijaan jonkin asiallisemman blogin. Siitä lienee hyötyä mediapuolella, että on nettimeriittiäkin esittää..
Mielenkiintoista!
Minulle on todellakin ollut hyötyä blogeistani kun on voinut esittää ikäänkin referenssiä etukäteen niin on päässyt nopeammin eteenpäin ja sitten ihan konkreettisiakin asioita, työtarjouksia ja kutsuja asiantuntijaryhmiin yms myms.
Oi, onnea työaherrukseen!
Toivottavasti työ on mielekästä.
Kai hetken kesällä lomailetkin?
Tottakai kesäloma täytyy pitää.. vuotta en ole vielä päättänyt. Alustavasti joulun ja uuden vuoden välissä ajattelin lomailla viikon. Ei vain ehdi, ei mahda mitään.
Lähetä kommentti
<< Home