Arktisia Asioita

Tuttu, joka ei ole tuttu

2008-06-01T20:40:00.001+03:00

Tänään kävi hassusti. Näin blogitutun ja menin juttelemaan. Unohdin, ettemme tunne "oikeasti". Mahtoi ihmetellä tuttavallista lähestymistä. Nykymaailman ihmissuhteet ovat kummallisia. En esitellyt itseäni, kysyin vain kuulumiset ja valuin takavasempaan.

Maan hiljainen

2008-04-21T14:35:00.002+03:00

Blogimaan hiljaisena olen tarkastellut sivusilmällä muiden elämää ja kirjoitustahtia. Useat ovat itseni tavoin alkaneet harrastaa kevätauringon kurkistellessa muita asioita kuin tietokoneen ääressä istuskelua. Vähäiset vapaahetket on mukava nauttia auringosta.

Luulin tosin käytännönläheisen työn kannustavan lukemaan ja kirjoittamaan vapaa-ajalla. Mitä vielä... Käytännön työ uuvuttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, erityisesti jälkimmäistä. Lienee kokemattomuuttakin tämä väsymys. Olen tottunut näpertämään, pohtimaan ja harkitsemaan. Suuret eleet, voimalliset liikkeet ja äkkinäiset tilanteet saavat minut hätiköimään ja väsymään.

Viimeksi tänään lipsutin jotakin täysin onnetonta, josta avautuisin blogiini, jos olisi hieman nuorempi. Nyt tyydyn sättimään itseäni ja kirjoittamaan pienen ja kurttuisen postauksen. Aurinkokin meni pilven taa. Maanantai, niin maanantai.

Roolipelejä

2007-10-21T17:45:00.000+03:00

Aikuiset osaavat olla parhaimmillaan lapsellisempia kuin lapset, lapset aikuisempia kuin aikuiset.

Kuorokonsertissa seurasin kummallista "me ei olle teidän kavereita" -näytöstä. Kuorolaisten käytösmallit on haettu halvimmista saippuasarjoista. Vain popcorn ja kaukosäädin puuttuvat, kun seuraa alueen köörien kerääntymistä yhteen. Kanavaa ei valitettavasti voi vaihtaa. Myötähävettää.

Koululuokassa kuuntelin (tahtomattani) 14-vuotiaiden keskustelua intiimeistä suhteista ja HIV:n tarttumisen välttämisestä. Koska nuorista tuli järkevämpiä kuin aikuiset? Mitä miettivät ne aikuiset naiset, jotka nostivat Lapin HIV-tartuntojen määrän potenssiin kolme? Myötähävettää.

Satumainen ruska

2007-09-24T18:58:00.000+03:00

Keväthanget ja ruska inspiroivat joka vuosi kaivamaan kameran esille. Imen värejä sisääni varastoon kaamoksen varalle. Valitettavasti viikonlopun väriloisto vaihtui jälleen maanantaina arjen harmauteen. Kauniimpia päiviä odotellessa..

Murremeemi

2007-09-10T21:30:00.000+03:00

Eli miten mikäkin sanottaisiin omalla murteella.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minule.
Siskon punanen mahtuu mullekki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarttekko apua siinä kirjotustehtävässä, jonka maantiedonope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
No joo, tehhään sitte niinkö sie sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummi hakkee meiät siinä varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mie matkustinki Helsinkiin linkkarilla, ko mie myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ookko nähäny missään mun isovelin kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostikko sen hammeen, jota me katottiin henkkamaukalla viime viikolla?

VIA Hetkiä.

Kesäbiisi

2007-09-04T21:37:00.000+03:00

Kesä meni. Äskettäin, kun laahustin rannalla, huomasin, kuinka hengitys höyrysi. Syksyhän se, vaikka vielä viime viikolla oli kollarissa kuuma. Uskomatonta.

Helpottaa kuitenkin, kun ei tarvitse höngätä pihalle enää sillä hetkellä, kun aurinko pilkahtaa. Syksyllä saa nauttia sohvastakin välillä. Olen istunut siinä kaksi kertaa tänä kesänä. Oikiasti.

Raahustaessani kuuntelin kesän biisisaldoa. Suurin osa ladatuista lenkkibiiseistä kuulosti jo kuluneilta, kesään kuuluvilta, liian moneen otteeseen kuulluilta. Muutama helmi nousi joukosta.

Kesän tiivistää Seminaarimäen mieslaulajien Muistatko.Kesän sävyistä laulaa Lauri Tähkä. Miksi en jälkimmäistä ole aiemmin ole löytänyt? Tyttörukka, kun vain yhtä biisiä olen hinkannut.

Suru syrämmes, kun kesä meni. Oli yksi elämän parhaista epäilemättä. Edellinenkin oli kovin hyvä ja sitäkin edellinen, seuraavaa kaunista kesää saa hakea jo lapsuuden hevonkakan tuoksuisista ja niityn rämästä ladosta.

Vieläköhän K muistaa Hakimin ja Hamikin? Toffon ja Toffeen? Kymmenen pennin karkit ja Pöykkölän kioskin? Nuijitut pitsat? Mattolaiturin? Kun katsoo kesää toimiston lasin läpi, näkee vähemmän. Onneksi joku kirjoittaa kappaleita elämästä, jotta saa samaistua ja kuvitella kokeneensa kovinkin paljon enemmän.

Välikuolema

2007-08-24T20:23:00.000+03:00

Pää on ollut koko kesän täynnä tavaraa ja ajatuksia. Maailmassa on tapahtunut vaikka mitä, mistä olisi tehnyt mieli sanoa jotakin. Olen kuitenkin tehnyt blogissa välikuoleman. Herään henkiin syksyn tullen.

Syksyisin kaikkeen saa aina uutta puhtia. Yksi ystäväni paneutui työhönsä ja katosi kartalta toinen syytti minua itseäni katoamisesta. Yksi kertoi kesän jo menneen ja ilmoitti häipyvänsä itsekin. Joku toivoi minun olevan Helsingissä, itse toivoisin olevani Mallorcalla.

Koko kesän olen tasapainoillut ihmisten kanssa. Pidän ihmisistä, mutta heidän kanssaan tekemisissä oleminen päivittäin on raskasta. Illalla tekee mieli nysvätä yksin kotona ja tuijottaa kattoon. Puhetta, puhetta, puhetta..

Olen itse asiassa aina inhonnut ihmisiä, jotka puhuvat liikaa. Heissä on jotakin niin narsistista, etten kestä useimpia heistä. Varsinkaan niitä, jotka eivät tajua vetävänsä monologia. Äitiäni en suoranaisesti inhoa, vaikka hän harrastaa pitkää yksinpuhelua. Ei minulla olisikaan niin paljoa sanottavaa.

Itse vaikenen silloin kuin en osaa muotoilla ajatuksiani järkevästi. Siinä syy hyvä syy olla hiljaa, olla koskematta näppikseen.

Menetys

2007-07-18T20:52:00.000+03:00

Miksi se ei kosketa, kun kymmeniä ja satoja ihmisiä kuolee joka päivä konflikteissa ympäri maailmaa? Se ei kosketa kovasti, vaikka kuinka koettaisi eläytyä. Miksi se koskettaa niin kovasti, että puolituttu ihminen kuolee tapaturmaisesti? Se koskettaa, kun on nähnyt ihmisen ilmeet ja eleet ja kuullut puheen. Koskettaa, vaikka ei tuntenut sen kummemmin kuin ketään sadoista konflikteissa kuolleista.

Mediaähkyssä

2007-07-11T21:40:00.000+03:00

Päivittäminenon jäänyt hävettävän vähille, vaikka kulisseissa edelleen seuraan muiden elämää. Kun kirjoittaa päivät läpeensä, ei kirjoittaminen on ensimmäinen asia, mitä ajattelee kotiin tullessaan.

Muutoinkin kiirettä piisaa. Muutto on jälleen edessä ja olo on jo nyt juureton. Toisaalta sisustaminen on mukavaa. Uudessa asunnossa tavaroita voi säilyttää muuallakin kui huonekalujen alla ja saunassa.

Viikonloppuna aion rentoutua. Katselen kesäteatteria, kuuntelen hyvää musiikkia. Musiikkia on kaupungissa niin paljon, että saa oikein valita, mihin mieli sattuu tekemään perjantaina.

Lauantaina ajattelin katsella juoksijoita. Maraton II juostaan jokimaisemissa. Minun pitäisi olla siellä, vaan enpä ole tänäkään vuonna. Olen terassilla olut kädessäni. Yksi maraton meni tällä konseptilla jo oikein mukavasti. Seurasin noin neljä tuntia ohi juoksevia maratoonareita sateessa. Ei tehnyt mieli mukaan.

Taikaa

2007-06-23T12:02:00.000+03:00

En tehnyt juhannustaikoja. Olisikohan pitänyt? Kaikissa taioissa käsketään viuhahtamaan jossakin. Sillä olisi varmaan heiloja saanut peräänsä.

Sen sijaan musiikki ja tanssi ei jäänyt väliin. Näin monta jännää julkkuakin. Myös mulkkuja oli liikkeellä, mutta enimmäkseen mukavaa jengiä. Kokkokin tuli poltettua. Kaupunki lienee säästölinjalla, kun roihu oli niin kovin mitätön.

Juhannussää oli mitä mainioin. Yöllä tunnelma kirjaimellisesti jäätyi, kun piti hepeneissä hurauttaa kotiin. Muutoin oli mukavaa. Juhannus ja joulu saisivat olla useammin kuin kerran vuodessa.

Mittumaaria!

2007-06-22T10:12:00.000+03:00

Työ ei käy työstä

2007-06-20T21:40:00.000+03:00

Minulle maksetaan ihan hulluista asioista. Työ on melkein liian kivaa. Toki opettaminenkin on kivaa, mutta kivaa on myös tanssiminen ja musiikin kuuntelu -varsinkin, kun siitä maksetaan. Luontaisedutkin vievät monenmoisiin mielenkiintoisiin kesätapahtumiin työn ulkopuolellakin.

Työn mukavuuden vastapainona on väsymys illalla. Pitkä ja työteliäs päivä suurimmaksi osaksi näyttöpäätteen ääressä ei kannusta siirtymään koneelle heti kotonakin.

Flirtin makuun

2007-06-16T13:44:00.000+03:00

Taivastelijalta löytyivät perinteiset suomalaiset koottuina.

"Kysyin Mieheltä, onko tämä koskaan sanonut mitään romanttista naisille. Mennyt vain ja sanonut jotakin kaunista siis. Mies sanoi heti, että ei niin kannata tehdä, tulee käsilaukusta päähän. On kuulemma pari kertaa tullut kun hän on jotakin sanonut. Ihan oikeasti.
Mutta on häneltä kuulemma joskus lipsahtanut jotain kelvollistakin. Sellaista mistä naiset on tykänneet ja pitäneet sitä romanttisena. Silloin kun mies ei ole tarkoittanut sanoa niin vaan se on ollut silkka vahinko vain, kuulemma."

Kyllä me naiset olemme julmia. Joku kesä takaperin taivastelin möllöttäjiä. Nyt oma turhaumus naurattaa. Sinänsä ilmiö ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut. Taivastelijan mies kertonee miksi. Kuka sitä hymyilemään pystyisi, jos pitäisi pelätä iskua laukusta jatkuvasti.

Ne miehet, jotka hymyilevät, ovat itsevarmoja pelaajia. Ne miehet, jotka ovat kauhusta jäykkiä, ovat tosissaan. Ne naiset, jotka hymyilevät, ovat tosissaan. Ne naiset, jotka ovat vakavia ja pälyilevät pitkään, haluavat porata miehen katsella läpi lattian. Ei ihme, että miehet menevät sekaisin joskus.

Hyi hiki

2007-06-13T18:07:00.000+03:00

Yhdestä ongelmasta päästiin toiseen törmättiin. Heh, kyllä elämä on hankalaa.

Vauvabuumi

2007-06-13T17:49:00.000+03:00

Eilen törmäsin tuttavaan, joka kertoi salaisuuden. Olin aika otettu, sillä emme edes tunne kovin hyvin. Salaisuus oli vielä niin pieni alkio, ettei siitä kuulemma sopinut kertoa kovin laajasti. Pidän tietysti lupaukseni.

Viime viikolla vauvauutisia tuli enemmänkin. Yhden syntymistä odotellaan ja toisen työnimi on Aatos. Omat vauva-ajatukseni ovat hyvin ristiriitaisia. Tänään kuulin, että viisihenkisen perheen kesälomaan menee keskimäärin vähintään 2000 euroa siinä, missä sinkku selviää alle tonnilla. Summa puhuu selkeästi lapsettomuuden puolesta, jos haluaa nähdä Australian ja Etelä-Amerikan.

Via Hetki löytyi kuitenkin jälleen yksi jännä testi, jota tietysti piti kokeilla -ihan viikon
"teeman " vuoksikin.

Muutos

2007-06-09T09:11:00.000+03:00

Eilen tajusin taas viettäväni suurimman osan arjestani sellaisten ihmisten kanssa, joiden olemassaolosta en vielä vuosi sitten tiennyt yhtään mitään. Tällainen muutos on tapahtunut jo viimeisenä neljänä tai viitenä kesänä peräkkäin. Ei ihme, että ajoittain olo on hieman irrallinen.

Toki jotkut vakiokasvot kuuluvat jatkuvuutta tuovaan peruskalustoon, muutoin tällaista muutosta ei varmasti kestäisi. Eikä kestäisi sitäkään katoavaisuutta, mikä uusilla kasvoilla on. Kipe ja K ovat olleet läsnä jo kymmenestä viiteentoista vuotta ja eivät näytä katoavan mihinkään. Uusista tuttavuuksista M ja H ovat edelleen mukana, muutama muukin toki, mutta suurin osa heistä vain internetin kautta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja vaatii viihtyäkseen pärstiä, joita katsella.

Uusiin ihmisiin on aina jännittävää tutustua, sillä jokaisen uuden kasvon kohdatessaan joutuu tutustumaan itseensäkin uudelleen. Uudet puolet aktivoituvat ja on itsekin jatkuvassa muutoksessa ympäristön mukana. Tämä on toki virkistävää, mutta joskus myös uuvuttavaa. Oma moninaisuus ilahduttaa kuitenkin. On hyvä tietää, että pystyy tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja löytämään itsestä monta sellaista puolta, jotka miellyttävät itseä.

Erilaisten ihmisten kanssa voi aktivoida erilaisia puolia. Kaikkien kanssa ei voi puhua luontevasti geminaatasta ja diftongista, monia ei kiinnosta pätkääkään nuortenkirjallisuuden kehitys, suuri osa ei ymmärrä lainkaan mistä konemusiikissa on kysymys, vain harva lähtisi mukaan sekä kansantanssia katsomaan että kuuntelemaan Hanna Pakarista eikä kovin montaa saa houkuteltua kahden tunnin rullalenkille. Onneksi jokaiseen puuhaan on löydettävissä erilainen kaveri tai ystävä. On rikkaus, että on saanut ympärilleen näin monia erilaisia ihmisiä ja onni, että suuri osa ei ole kaikonnut siitä huolimatta, että itse ei ole aina jaksanut yhteyttä pitää.

Tieto lisää tuskaa

2007-06-04T19:36:00.000+03:00

Silloin, kun ei tiedä tekevänsä virheitä, voi tehdä autuaan onnellisena ja ennakkoluulottomana ihan mitä vaan. Nyt, kun uudessa työssäni tiedostan kuopat, tuntuu, ettei ajotilaa sitten jääkään kovin paljoa. Ennen rymistelin menemään läpi metikoiden hymy suin ja opin virheistäni -joita onkin tullut tehtyä julkisesti jo niin monta... Mitähän oikein kuvittelin, kun hakeuduin tähän hommaan ilman mitään kokemusta ja koulutusta? Mitähän ne oikein ajattelivat, kun ottivat minut?

Perfektionistin on vaikeaa luopua pinttyneestä tavastaan, vaan eiköhän se tästä, kun pääsee käytännön toimiin. En tavoittele tähtiä taivaalta tällä alalla, saanen mokailla vastedeskin. Tosin puhutteluja on luvassa toisin kuin aiemmin. Tänään esimiesjoukko kuitenkin kertoi omat kootut mokansa aloitusajoiltaan. Se kevensi mieltä, muistavat ainakin oman historiansa, ymmärtävät meitä aloittelijoita.

Olen kahden ja kolmen vaiheilla uravalintani kanssa. On toisaalta hyvä kokeilla hieman kaikkea, mutta toisaalta olisi myös hyvä keskittyä johonkin asiaan ainakin hetken kunnolla. Tänään hyppäsin taas uutta tonttia kohti ensi syksy mielessä. Tosin tämä tontti tukee kaikkia mahdollisia teitä. Toisaalta, kuten tänään opetettiin: ihminen on prosessi, elämä on prosessi. Tämän päivän valinnat eivät ole tuomio tulevaisuudelle, aina voi vaihtaa kaistaa. Tosin mitä kauemmin ajaa samaa puolta, sitä vaikeampaa se on.

Pohdiskelin eräänä päivänä uuden nimellisen blogin aloittamista. Ehkäpä voisin sen aloittaa juuri tästä teemasta, itseni etsiskelystä työmahdollisuuksien maailmassa ja niistä projekteista, joihin antaudun. Ehkä blogi ei vie minua mihinkään, mutta toimisipahan vaikka reaaliaikaisena cv:nä. Ensi vuodellekin on luvassa monta päättyvää kokonaisuutta ja monia uusia haasteita. Melkeinpä toivon, ettei kukaan heitä enää mitään uutta mielenkiintoista tarjousta. Tieto kaikista mahdollisuuksista vain lisää tuskaa (ja kiirettä), sillä en oikein osaa olla tarttumatta tilaisuuksiin. Sen kertoo cv:kin: kanttorista tarjoilijaan, kaiken olen kokeillut ja mitään en ole katunut:)

Uusi työpaikka

2007-06-02T09:13:00.000+03:00

Meneminen uuteen työpaikkaan on jännittävää -tai ehkä minun tilanteessani pitäisi sanoa työympäristö. Ympäristöt vaihtuvat toistaiseksi melko usein. Tämä ympäristö on kuitenkin työni paikka hieman pidempään. Monenlaiset kysymykset heräsivätkin heti: Minkälaisia muut työntekijät ovat? Onko pomo hankala tyyppi? Minkälaisia ovat lähimmät työtoverit? Kokemuksen puutekin arvelutti. Suoraan sanoen oli useampaa kertaan pohdittava, mitä varten minut oli kokeneeseen ja koulutettuun joukkoon valittu. "Meillä on noita opettajia ollut ennenkin, pärjäävät näissä hommissa.", esimies totesi. Niin kai sitten niin.

Heti ensimmäisenä päivänä minä ja muut uudet ja uudehkot pääsimme ideointipalaveriin, jonka hiljaiselle aloitukselle vanha työntekijä naureskeli. Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa ideoitaan julki, kun toisten ajatuksen juoksun tasoa ei tiennyt. Kun tämä ongelma oli todettu ääneen, tunnelma keveni ja ideat alkoivat lentää. Jotkut ajatuksista olivat ihan päättömiä ja jotkut oikeinkin käyttökelpoisia. Kaiken kaikkiaan esimiesjoukkiolle on nyt esittää kahdeksan vaihtoehtoista ideaa pyydetyn 4-5 sijaan.

Jos työtovereiden kanssa ei olisi tullut toimeen, olisi aloitus toki ollut kovin hankala. Vaikka ei saisi lipoa ennen kuin pisara irtoaa, uskalla kuitenkin ennustaa, ettei konflikteja tule. Tosin joidenki huomattavan pitkä kokemus voi aiheuttaa isoveli-pikkusisko-asetelmia, jotka ovat aina hieman ärsyttäviä varsinkin, jos todellisuudessa ollaan vain saman viivan eri puolilla ja katsellaan asiaa eri näkökulmista eikä eri tasolla.

Esimieskin on mukava. Tosin etunimet eivät olleet hänen vahvinta alaansa -eikä mikään muukaan, mikä vaati muistamista. Minusta tehtiin Anna ja kaveristani Esa hänen työhuoneensa entisen asukin mukaan. Näillä mennään. Tosin työpäivän päätteeksi huomasimme, että Annalle ja Esalle annettiin sama huone. Onneksi Esa on mukava kaveri, luopui huoneestaan. Sekin sinänsä jännittävää, oman työhuoneen saaminen. Opettajalla sellaiseen luksukseen ei uralla ole mahdollisuutta, jos luokkaa ei lasketa omaksi huoneeksi.
Saattaapa pian yksinäisyyskin yllättää, kun saman pöydän ääressä ei istu koko työkaverijoukkio.

Rovaniemi

2007-05-30T13:42:00.000+03:00

Joku viikko taaksepäin Uudessa Rovaniemessä oli kuva kirjaston pihan taideteoksesta. Minun mielestäni tekele on hieno ja jännä, kun sitä osaa oikein katsoa. Rovaniemeläiset kertoivat sen jakavan mielipiteet. Itse asiassa totta puhuen en huomannut koko taideteosta ennen kuin lehti sitä mainosti. Kaikelle, mikä on liian lähellä, on sokea. Medis heittää haasteen: Katso ympärillesi!

Kesän merkkejä

2007-05-29T20:45:00.000+03:00

Lämpömittari näytti tänään 21 astetta. Miten se kesä taas tuli niin huomaamatta? Kaikki merkit tosin ovat olleet nähtävissä jo jonkin aikaa täällä arktisilla leveyksilläkin.

Jäätelökioskit avasivat luukkunsa tällä viikolla. Ensimmäinen totteröni oli vadelma. Syöntiä haittasi hieman auki revityn Rovakadun ja korkokenkien yhdistelmä.

Vaihdoin kesäkengät, unohdin, että niissä on terävät korot ja tartuin ostoskeskuksen aulamattoon. Sain pari ihmistä niskaani ja kävelin sukkasilleni ulos. Talvella olisi tullut perkeleitä, aurinko kirvoitti ihmiset hymyilemään. Muutakin kesäohjelmaa on nähtävissä kaupungissa, muun muassa katusoittajia. Jutajaisiakin mainostavat jo kovasti. Kamariorkka sen sijaan on hiljennyt, Lappia talolla ei enää huilu soi, kun ohi kävelee. LuostoClassicia odotellessa.

Kaikkialla on rakastuneita pareja, nuoria ja vanhoja. Erityisesti rantakadun penkit ovat täynnä lempeä. Ihmiset lenkkeilevät kahdestaan tai vain istuskelevat ja ottavat aurinkoa. Hempeilyä, halailua ja suudelmia. Sinkkunaisen sydän itkee läheisyyttä, ehkä kesä tuo uusia tuulia tullessaan, vaikka helluntaina ei heilaa näkynyt.

Vaatetus kevenee -niin itselläni kuin muillakin. Enemmän toistaiseksi niillä muilla, olen kylmäverinen. Tänään vastaan tuli ensimmäinen toppi-minihame-yhdistelmään pukeutunut värjöttelijä.

Ihmiset urheilevat taas. Kirkkolammen rannalla pelataan mölkkyä. Pyörätiet puolestaan täyttyvät rullaluistelijoista. Niitäkin on vuosi vuodelta enemmän. Ruuhka vie nautinnon hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Toistaiseksi en ole vielä saanut kyllikseni tuulesta turvalla vauhdin hurmassa.

Kesäkumibiisihirvitys julkaistiin jälleen ja Rovaniemi otti kyseenalaista kunniaa saadessa Tuiskun esittämään biisiä. Hyvällä asialla ovat toki, mutta en voi olla häpeilemättä Tuiskun hurjia omakohtaisia tunnustuksia ajatellessani asiaa Tuiskun äidin kannalta. Aijai. Kumit lienevät tarpeen kuitenkin, siinä määrin lempeä ja ensi viikonloppuna viinaakin on liikkeellä koulujen loppuessa.

Opettajatutut ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa istua suorassa. TJ 4.

Ikääntymistä

2007-05-25T20:01:00.000+03:00

Toveri Turkista sai hersymään aamutuimaan:
"Hyvää syntymäpäivää. Katso katoavaa kauneuttasi."

Vanhenen taas. Ei tunnu miltään. Edes tulevaisuus ei ahdista. Jos ei tahtoisi lapsia, ei olisi mihinkään kiire. Haluanko siis? Ehkä en. Ehkä muiden lapset riittävät minulle. Ehkä on turha haaveilla lapsista, kun ei sitä miestäkään ole. Enää. Säälittävä vanhapiikako? Ei vielä, pian. Mikähän mahtaa olla raja?

Monet muistivat taas. En ainakaan vanhene yksin. Viime vuonna vain harvat ja valitut muistivat. Poissa silmistä oli poissa mielestä. Tämä vuosi yllätti positiivisesti. Liekö koskaan puhelin viuhunut viestejä ja soittoja tätä tahtia. Kaikki mukavia, jotkut erityisen miellyttäviä ja osa suorastaan yllättäviä. En jaksa murehtia numeroita, ei ole syytäkään. Olen henkisesti jo ikäloppu biologisiin numeroihin verrattuna, siinä jotain todellista surtavaa. Ehkä pitäisi hävittää etukortit, lakata syömästä puuroa aamulla ja ottaa tatuointi -mutta ei tänään. Juha Tapio soikoon levylautasella ja pyykit pyöriköön pesukoneessa h-hetken kunniaksi. Iloitsen uusista Pentikin tableteistani, nautin lämpimästä kaakaosta ja pitkistä yöunista.

Blondeilla ei ole aina kivempaa

2007-05-25T16:10:00.000+03:00

Variksella on nokan koputtamista hiusten väristä.

Henkien menetyksiä

2007-05-23T14:10:00.001+03:00

Kaiken kaikkiaan 14. suomalainen sotilas on kuollut ulkomailla suoritetuissa sotilastehtävissä uutisten mukaan. Vasta viime kesänä edellinen, nyt jo seuraava. Tuttavani lopetti oman Afganistanin komennuksensa viime syksynä ja lähti Libanoniin tammikuussa. Juuri viikonloppuna asiasta puhuimme ja hän kokemuksistaan kertoi. Aikuinen suomalainen mies uskalsi myöntää, että mitään ei ole koskaan niin pelännyt kuin Afganistania. Ihailen tällaista rohkeutta ja uhrautumista. Kuolema on valitettava. Tuttavani mukaan sotilaat kuitenkin tiedostavat riskit ja ovat valmiita kuolemaan hyvän puolesta -ainakin teoriassa, käytännössä tuskin kukaan osaa kuvitella, mitä annetut lupaukset todella tarkoittavat. Tällaiset tilanteet liikauttavat vain pientä ihmistä, ei suurta koneistoa. Öljy ja kunnia ovat ihmishenkiä tärkeämpiä. Vielä ikävämpää on, että muutaman ulkomaalaisen sotilaan kuolemasta uutisoidaan maailmanlaajuisesti samalla, kun ohimennen sivulauseessa mainitaan myös muutaman paikallisen kuolleen samoissa iskuissa. Öljyn hinnan nousu on YK-sotilaan kuolemaakin surempi uutinen ja huoli.

Taas testejä

2007-05-23T14:08:00.000+03:00

Tämä on näköjään buumi. Ei se mitään. Olen tyytyväinen tuloksiin. SYntilista on suhteellisen lyhyt. Huumorintajuton? Minäkö? Tämä kone ei ymmärtänyt minun huumorintajuani.

Hyveitä:

Kohtuullisuus: 16
Rakkaus: 10
Anteeksiantavaisuus: 9
Oikeudenmukaisuus: 9
Suhteellisuuden taju: 9
Urhoollisuus: 9
Hiljainen tieto: 8
Viisaus: 8
Lojaalisuus: 5
Pyhä huolettomuus: 5
Jalo joutilaisuus: 2

Syntejä:

Ylpeys: 14
Huumorintajuttomuus: 12
Murehtiminen: 12
Hengen velttous: 7
Kateus: 7
Hekumallisuus: 3
Tietämättömyys: 3
Vatsan palvonta: 3
Vihamielisyys: 3
Välinpitämättömyys: 2
Ahneus: 1

Tiedätkö omat syntisi? Käy tekemässä syntitesti:)

Ovatko asiasi aurassa?

2007-05-21T16:40:00.000+03:00

Ihminen on aina kiinnostunut kuulemaan muiden arvioita itsestään ellei ole masentunut tai tekopyhä. Hallattarelta nappaamani Aura-analyysi arvioi minut näin:

Aura - analyysi

Kolme vahvinta väriäsi ovat

Sininen (Empaattisuus ja huolenpito)
Violetti (Suurreellisuus ja vaikutus)
Harmaa/t (Kodin ja perheen etsiminen)

Allekirjoitan ensimmäisen ja toisen, mutta kolmas oli yllätys. Viimepäiväiset päänvaivat lienevät tämän värin takana. Globaalit ongelmat murentuvat pieniksi palasiksi henkilökohtaisessa ajatusmaailmassa, kun pitäisi yrittää selvitä yksiköstä monikoksi. Ihminen on inhimillinen.

Viikon valitut

2007-05-19T11:33:00.000+03:00

Ensinnä sanon "minähän sanoin", koska niin uhosin tekeväni, jos Serbia voittaisi. Pidän biisistä edelleen, vaikka olen kuullut sen ja kaikki siitä tehdyt versiot (kaupallista, niin kaupallista..) moneen kertaan. Laulajan ääni on jännittävä ja tulkinta vahva.

Tänään pingotaan naisten kymppiä sadesäässä. Kadunkin aikoo jonkinlainen nuorisoporukka vallata. Tuleekohan hommasta iso kasa luuta ja nahkaa? Sattuvat pian toistensa tielle.

On hienoa, että rovaniemeläiset jaksavat järjestää kaikenmoisia tapahtumia. Matkailuluvut ovat kasvussa eikä syyttä. Vielä voisin toivoa jonkinlaista yhtenäistä Rovaniemi-opasta, joka jaettaisiin kaikkiin kulttuuri- ja nähtävyyspisteisiin. Toisaalta opasvuoteni ovat ohi, ei tarvitse näistä enää murehtia. Ehkä ovat läpyskän jo kehittäneet.

Vain kaksi viikkoa ja koulut loppuvat taas. On taas kesä. Taas tulee juhannus ja taas päivä on kohta pisimmillään. Kaikki tämä aiheuttaa vakavaa unettomuutta ja suuria ajatuksia, jotka kuihtuvat tuhkamuniksi. Paras ratkaisu nauttia Rovaniemen heräävästä märästä keväästä olisi matkustaa Espanjan aurinkoon. En pääse, kylläpä hymyilyttää.

Viisuvinkkejä

2007-05-11T14:25:00.000+03:00

Viikonloppuna katsotaan viisuja. Kuten Medis totesi, Rovaniemeltä katsottuna on aivan sama, ovatko viisut Helsingissä vai Gibraltarilla välimatkaa ajatellen. Silti on hienoa, että ne ovat tämän maan rajojen sisäpuolella. Kympin oppilaat onnistunevat järjestelyissä ja saavat kiitettäviä arvosanoja. Erityisen miellyttävää on nähdä rovaniemeläinen tanssitaiteilija mukana tiimissä. Tuttavan tuttava, lähes sukua suorastaan näin lappilaisesta näkökulmasta katseltuna. Paloniemen käsialaa on väliaikashow, 6,5 minuuttia suomalaisuutta. Katsokaa tarkasti, jos näyttävät.

Jos haluaa buustata itsetuntoaan, kannattaa katsoa viisut ruotsalaiselta kanavalta. Ne kuulemma kehuvat meitä kerrankin. Vilken show! Vastavuoroisesti voisi kehua Ruotsin edustajaa. Vilken Ola!

Jos haluaa pistää viisujen lomassa elämänsä risaiseksi, kannattaa pelata modulaatiopeliä: kulauta kirkasta kurkkuusi aina, kun musiikissa tapahtuu modulaatio eli sävellajin nosto ylöspäin eli kertosäkeen esittäminen hieman korkeammalta kuin tavallisesti. Viisut paranevat kummasti loppua kohden. Eurohumppaa kykenee muutaman terävän jälkeen rakastamaan arvaamattoman paljon ja naisena kestää katsella kesämakkaroineen vähänpukeisia naisia (joilla toivottavasti olisi pikkupöksyt jalassaan toisin kuin Puolan edustajalla semissä..). Miehet eivät modulaationapsujen lomassa huomaa Norjan edustajan olevan oikeasti hieman vanhempi kuin hameen helma kertoo ja Moldovan laulajan olevan vain kaunis, mutta epävireinen.

Jotta pääsisin sanomaan minähän sanoin, haluan veikata Serbian edustajan olevan hyvin kova kilpailija Ruotsin pojille. Pokaali menee jompaan kumpaan maahan. Serbia laulaa ihan oikeasti kauniisti, Ruotsi bailaa ja fanittaa ruotsalaisen häpeilemättä omaa biisiään -ja se näyttää hyvältä.

MItä sinusta liikkuu neitssä?

2007-05-10T20:44:00.000+03:00

Ope sai palautetta biisistään. Mitä opettajista liikkuu netissä? Vaikka mitä. Pitääkö noiden takia lähteä käräjille? Kyllä. Joku raja on oltava. Viimeksi eilen kuuntelin, kuinka yläasteelainen herjasi opettajaansa, veti nenästä huvikseen koetilanteessa ja naureskeli opettajan "helpppudelle" kavereidensa kanssa. Mitä kunnioitusta tämä tällainen on? Mitä tuollekin tytölle on huumorista ja hyvästä mausta opetettu kotona? Toivon, että ennakkotapauksesta ei tule kovia sanktioita, mutta sitäkin suurempi haloo ja julkinen nöyryytys huumorihemmolle. Hauskat vitsi ovat asia erikseen, niitä kerrotaan kavereiden kesken, ei opettajalle eikä varsinkaan koko Suomelle. Kannustanko selän takana puhumiseen? En, tunnustan realiteetit. Kuka ei olisi joskus kertonut vitsejä omista tai muiden opettajista? Ne ovat hauskoja -mutta eivät Youtubessa.

Syvällisen kepeää

2007-05-07T15:39:00.000+03:00

Miksi kampaajalla tekee mieli paljastaa syvin tuska ja suurimmat salaisuudet? Ihmiset kuulemma oikeasti harrastavat sitä -hyvin usein. Tällä kertaa oma keskusteluni käsittelyssä oli vastavuoroinen, kampaajani sattui olemaan entinen luokkakaverini. Saimme aikaan syvällisen keskustelun paitsi miehistä (totta kai), myös syvimpiä tuntojaan vuodattavista asiakkaista. Lisäksi keskustelimme muista äärimmäisen tärkeistä ja syvällisistä aiheista, esimerkiksi värikartoista, muista kaupungin kampaamoista ja miesten halukkuudesta hiusten pesuun.

Olen äärimmäisen freesi ja virkistynyt. Eteerisestä keijutukastani saatiin oikein rock. Pyysin saada asiallisen ja uskottavan kuontalon, kampaaja arvasi, mitä todella haluaisin. Harmillista vain, että ensimmäinen vakava kampaajasuhteeni kariutuu heti ensimmäisen vuoden jälkeen kampaajan alan vaihtoon. Olisin ollut varmasti valmis purkamaan syvimmät tuntoni jo ensi kerralla. Hyvä näin, säästän kampaajaani ja suhde päättyy kepeän hipeissä merkeissä.

Kesä

2007-05-02T21:26:00.000+03:00

Kesä tuli kuulemma. Tänään kaipasin toppatakkia.

Vappu, pakollinen ilojuhla, on jälleen juhlittu ja kesä toivo(te)ttu tervetulleksi. Yleiskatsaus blogeissa kertoi ihmisten "juoneen keskimääräistä vähemmän". Kuulun samaan kategoriaan.

Rauhallisen aaton jälkeen seurasi vaitelias vapun päivä. Katselin tanssia ja yllätyin positiivisesti tasosta. Nyt mieleni tekisi lisää kulttuuria. Nousuhumala kenties. Ensi viikolle lupasivat sirkusta, saa nähdä, intoudunko.

Viime viikolla aurinko pakotti minut vaihtamaan istumapaikkaa koneeni kanssa keskellä iltapäivää lattialle, ikkunan alle. Tällä viikolla kaipaan tuota harmia tässä harmaudessa.

Pujahdin pitkästä aikaa myös kirjallisuuden pariin. Ihan Muutaheinää ja ihme höpinää, mutta asiasta kiinnostuneille kivoja tarinoita jussiiveista ja muista mielenkiintoisita ilmiöistä.

Levylautasella pyöritän Maijaa ja odotan sitä luvattua hellettä. Jos olisin nyt siellä, missä asuin viime kevään tai toissakeväänä, minulla olisi kuuma.

Niin kivaa, että itkettää

2007-04-30T07:55:00.000+03:00

Vappua kaikille, turhaa toivottaa sitä ruotsiksi, harvempi kuitenkaan ottaa toivotuksia vakavissaan, en minä itsekään. Viime vuonna keskieurooppalaiset tuttavani veikkailivat suomalaisten vappuperinteitä. Tarvitseeko kertoa, että arvasivat oikein. Vaan kerrankos sitä, todetaan täällä. Vähän nollataan, rentoudutaan, pidetään hauskaa, ollaan yhdessä... Hyvää vappua, juhannusta, joulua, uutta vuotta, syntymäpäivää ja lätkän mm-finaalia! Kips! Vaikken absolutisti olekaan, joskus perinteiden samankaltaisuus mietityttää. Samoin ison miehen itku "muutaman" jälkeen. Ehkäpä varoitustarrat viinipullojen kyljessä muuttavat historian suunnan ja opimme juomaan sivistyneesti. Not.

Matkalla

2007-04-16T18:57:00.000+03:00

Joskus puhelimensa muistikorttia on mukavaa selata läpi ja huomata, kuinka monenlaisia ihmisiä ja hetkiä kortille on tallentunut. Idean oman simini selailuun sain täältä. Mietin, onko puhelimessani ihmisiä, joita en tunnista. Lopulta hetken selailun jälkeen kysymys muotoitui uudelleen: Kuinka monta unohdettua kohtaamista puhelimeni sisältää? Kuka on Anniina? Kuka on Jukkis? Jälkimmäinen kuulostaa kevyessä laitamyötäisessä aamu kolmelta hätäisesti näppäillyltä. "Juu mä soitan sitten, älä sä soita."

Ajattelin poistaa puhelimesta turhat numerot. En pystynytkään. Kaikille en voi koskaan edes soittaa, mutta on hauskaa katsoa ihmisiä matkan varrelta. Joku voisi sanoa sitä myös sairaaksi, ettei tahdo poistaa pois nukkuneiden tai Suomesta muuttaneiden numeroita. Kauniimpi termi voisi olla luopumisen haikeus.

Kaatuuko huppuyliopistohanke?

2007-04-14T20:29:00.000+03:00

Täällä voi kirjoittaa nimensä huippuyliopistohankkeen kaatamiseksi. Olen hieman sekaisin. Taideopiskelijat Rovaniemellä ovat valittaneet maailman sivu, kuinka on niin vaikeaa saada yritystoimintaa pystyyn, on niin vaikeaa verkostoitua talouselämään, on niin vaikeaa saada taidetta kansan saataville, on niin vaikeaa elää yhteiskunnan reunalla jne. Luulin, että taideyliopiston yhdistäminen teknilliseen ja teaideteolliseen ratkaisisi nämä ongelmat. Ei haittaisi, jos joku taiteilija tätä kaatamishanketta hieman valottaisi blogissaan tai kommettiloodan puolella. Mielenkiinnolla seuraan hankkeen etenemistä, meni se mihin suuntaan tahansa. Linkistä pääsee tutustumaan aiheeseen. Aika moni on jo mielipiteensä ilmaissut, Atso Guru Almilakin.

Kevät toi kevät toi...

2007-04-14T16:30:00.000+03:00

...perhosen. Nyt se on kai virallisesti saapunut kevät Lappiinkin. Lunta riittää yhä niin rinteissä kuin laduillakin, mutta kaupunkiin uskaltautui jo ensimmäinen nokkosperhonen. Pääskyjä odotellessa.

J.O.T.A.I.N T.Y.P.E.R.Ä.Ä, M.U.T.T.A K.I.V.A.A

2007-04-07T15:35:00.000+03:00

K.R.I.S.T.I.I.N.A.

Kivan Reipas ja Isopäisen Sulkeutunut ja Taitava Ihmisapina joka Innoittaa, Nipottaa ja Armahtaa

H voisi olla samaa mieltä tästä määritelmästä -moni muukin kai. Esimerkkejä löytyy. Äsken taiteilin taitavana ihmisapinana reippaasti pashaa, jätin sulkeutuneesti vastaamatta puhelimeen kriittisellä hetkellä pashan valuessa sukille. En innoittanut, mutta innostuin uudesta kokeilusta, nipotin yksityiskohdista heittäessäni ruokalusikallisen sukaattia roskiin enkä pashaan ja armahdin itseni, kun lopputuloksesta unohtuivat koristehedelmät. Tai ehkä en. Vielähän swe kauppa on pari tuntia auki... Olisikin vasta kolmas kaupareissu tälle päivälle. Horopää.

Pääsiäistä armeijan harmaista

2007-04-05T20:03:00.000+03:00

Mämmikourat ja muut tipuset toivottavat just sopivan turvallista pääsiäistä Suomen kansalle.

Use this putton to type in Hindi

2007-04-03T21:27:00.000+03:00

Ainakin joku tervehtii minua järjettömästi -Blogger rakkaani, sekopäinen seuralaiseni, joka haluaa tehdä minusta haareminaisen, joka suoltaa sontaa kauniilla koukeroilla. Muutoin ihmisistä on tullut näin kevään korvalla niin rationaalisia, tavoitesuuntautuneita ja suunnitelmallisia (kesälomasuunnitelmallisia). Kaikilla tuntuu olevan jokin päämäärä. Kaipaan kahjoa kevättä. Akateemisuus saa koppani kiehumaan kevätauringossa.

Onneksi lapset ovat edelleen yhtä älyttömiä: Tikku-ukko toisinsi itsensä hypätessään veteen viuluorkesterin soittaessa rannalla, Vivaldia soitettiin keväisellä haudalla ja Tämä toimii -kisaan lähti Pyhä puisto ja sen rataslaiva. Eivät olleet oma luokkani tietenkään, en koskaan saisi kenestäkään noin järjettömän luovaa. Se onni tässä pätkätyöläisyydessä on, että näkee, mihin voi pyrkiä. Yläasteen puolella pyrittiin kesätöihin. Oi niitä aikoja, kun itsekin toivoi kesätyön kestävän vain kaksi viikkoa, korkeintaan kuukauden, jotta ehtisi lomailla. Nyt passaisi sekin, että kesätyö jatkuisi seuraavat kaksi vuotta. Raha hallitsee, työ kahlitsee ja... mikä tähän nyt rimmaa.. soi runon tehokeinot hanurissa tänään. Kolmen tunnin yöunien jälkeen aivot alkavat näemmä sulat jopa Arktisilla Leveyksillä. Katselkaa kauniimpaa taidetta, ihailkaa onnistunutta parodiaa ja lukekaa parempia runoja.

Virvon varvon

2007-04-01T15:56:00.000+03:00

Virpojat ovat vuosi vuodelta isompia ja vähemmän pukeutuneita. Tästä voi päätellä joko sen, että lasten koko on kasvanut ja kiireiset vanhemmat eivät auttaa koristautumisessa tai sen, että nykylapset keräävät häpeilemättä ilmaista rahaa sieltä, mistä sitä saa.

Kaverini ehdotti köyhänä sinkkuna, että..

"..mitäpäs jos lähdettäisiin virpomaan? Sehän ois harvinaista verotonta lisätienestiä, tulis se sunnuntailenkki kerrankin tehtyä. Saattais ehkä joku komea nuori mieskin sattua ovea avaamaan ja sitten vois ehdottaa, että "vitsaa sulle, palkkaa mulle"."

Auh.. Kaksimielistä pääsiäisen odotusta näin kaikkien perinteisten arvojen murentumisen aikakaudella. Ei mikään muukaan ole niin kuin ennen. Noidistakin on tullut raidallisessa hupparissa ja pupunkorvissa laahustavia hopparipupuja... Oksissakin on höyheniä ainakin kolme ja teipillä kiinni. Tulevia bisnespupuja ilmeisesti. Ehkä burn out on katoava ilmiö, kun lapset opetetaan laistamaan ja kerjäämään hävyttömästi eikä tekemään sydänverta vuodattaen kaksi viikkoa töitä kahden pääsiäismunan eteen.

Koirankakkaa odotellessa

2007-03-31T13:40:00.000+03:00

Lapissa puhutaan vain Väyrysestä. Terveisiä vaan Pave, häpeämme silmät päästämme.

Siivosin tänään pääsiäiseksi. Olen kunnon kristitty, pyhiä ei oteta vastaan likaisin nurkin. En varautunut noitiin, koska alaovi on lukossa. Itse kävin pienenä milloin minäkin päivänä virpomassa ja naapurin kiihkouskovainen huusi lapselle kurkku punaisena. Olisi kertonut samat faktat äidilleni. Päivähoidossa ei pääsiäisen sanomana ollut muu kuin tivut ja munat.

Keskustelin huonekalumyyjän kanssa siitä, leventääkö peili vai ei. En ostanut peiliä. Kevätmasennus ei ole vielä tullut, en halua toivottaa sitä tervetulleeksi.

Jäällä voisi hiihtää, jos tuuli ei pyrkisi viemään tukkaa päästä. Uudet sukset jäävät pian odottamaan ensi talvea. Kirottu ilmastonmuutos.

Uneliaat kevätpäivät valuvat sormien läpi enkä pääse horroksesta ylös. Rovaniemi uinuu samaa unta. Onneksi lumet sulavat kohta ja päästään taas keskustelemaan kunnon faktoista. Koirankakka on epäilemättä jälleen elämää suurempi ongelma. Paavokin jäänee silloin kakkoseksi.

Blogger haluaisi minun kirjoittavan hindiksi eikä muuta oletusarvoa suomeksi. Ehkä netti on Bloggerin mielestä jo tarpeeksi täynnä tyhjää puhetta ilman minun huokauksiani. Hindiksi kirjoittaessa harvempi kärsisi Suomessa, vaan blogistani saattaisi tulla jättimenestys Intiassa. Kuuluisuutta ja kevättä odotellessa...

Perjantaikivaa

2007-03-30T20:55:00.000+03:00

"pikkusiili"
Päähahmon täydellinen vastakohta। Pikkusiili on lemmikkisiili ("afrikkalainen kääpiösiili"), joka aina vähän väliä eksyy räyhäävän sukulaisensa tielle. Se on kerrassaan ärsyttävä, positiivinen ja pirteä kiusankappale-piikkipallero. Ja ällöttävän söpö!

...tämä pitää muuten paikkansa. Terveisiä äidille! Kohta alan uskoa horoskooppeihin. Toistaiseksi luen niitä vain jälkikäteen nähdäkseni, menikö mikään niin kuin väitettiin.

Keväisiä mielihaluja

2007-03-25T19:37:00.000+03:00

Kevät pistää pään sekaisin. Olen onneksi aina ollut kaamosmasentuja (jos nyt kahdesta pahasta pitää valita parempi), joten kevät tietää keveyttä kengissä. Kevät saa haluamaan asioita, joita talvella ei tulisi ajatelleeksikaan.

Tekee mieli kävellä päämäärättä pihalla eessuntaassun lärvä kohti aurinkoa käännettynä. Tekee mieli kuunnella pirteitä biisejä repeatilla. Tänään kävelyä kauemmalle lähi-Siwalle tahditti tunnin verran SMG:n viime kesän suosikkipätkä. Tekee mieli herätä aikaisin ja valvoa pitkään, jotta näkee koko komeuden eikä menetä yhtään aurinkoista hetkeä -teettää kesällä työtä näillä leveyksillä, tästä tavasta on syytä päästä eroon.

Työnteko kärsii tästä hötkyilystä. Kaamos on tehokkainta aikaa. Sopivan alavireisessä tilassa ei mieti tietokoneen ääreltä poistumista. Nyt mieleni tekisi matkustaa jonnekin, missä on jo Narsisseja :)

Tyypit

2007-03-24T17:11:00.000+02:00

Kerrostalossa on jänniä tyyppejä.

1) Kiireinen liikemies. Hänen autonsa on pihassa vain keskellä yötä. Liikemies lentää ulko-ovesta takin liepeet liuhuen ja kännykkään höpöttäen. Hän on liian kiireinen tunnistaakseen ihmisiä.

2) Hyypiö. Tällä asukkaalla on ihmeelliset vaatteet ja häntä epäilee ensin porttikäytävissä asujaksi. Hyypiöllä on outoja kavereita (Tämän talon hyypiön parvekkeella asuvat jätti-nalle ja täytetty karhu. Säikähdin niitä jopa enemmän kuin hyypiötä, joka on kiltti, hymyilee harvoilla hampaillaan ja sanoo hei lähi-Siwassa.) Hyypiö suojelee ympäristöä ja kävelee kumisaappaat jalassa kaikilla keleillä.

3) Utelias mummo. Mummo katsoo sivusilmällä, kun liikut käytävässä eikä uskalla tervehtiä, jos et tervehdi ensin. Kun lähdet pois kotoa, mummo katsoo verhon raosta. Mummo kokee koko talon olevan omaa reviiriään ja muun muassa imuroi koko kerroksen siivotessaan kämppäänsä. Jos aiheutat häiriötä, kuulet sen ensimmäisenä mummolta.

4) Reipas lapsi. Tenava tervehtii sinua isolla äänellä, kun vielä lähestyt kotiasi. Tenava juttelee aina kanssasi ja haluaa tietää, mihin olet menossa ja mistä tulossa. Tenava on hyväntahtoinen moottoriturpa, jolla ei ole koskaan huonoa päivää.

5) Veltto nuori mies. Mies nukkuu aamulla pitkään ja käy lounaalla ulkona. Mies kuuntelee musiikkia ja kävelee veltosti edes takaisin. Mies tekee jotakin tärkeää, mutta ei niin kovin intensiivisesti, sillä häntä näkee milloin missäkin kahvilla tai muuten vain kuljailemassa. Mies on hajamielisen näköinen ja ajatuksissaan. Hän tervehtii silloin, kun muistaa katsoa sivuilleen.

6) Mysteerinen naapuri. Tämä tyyppi ei koskaan liiku naapureidensa kanssa käytävässä yhtä aikaa. Hänen asunostaan ei kuulu mitään ääniä. Hänen ovessaan lukee "ei mainoksia". Postimies ei pyshädy useinkaan hänen ovellaan. Mysteerinen tyyppi on se tyyppi, johon haluaisit tutustua, mutta et koskaan näe häntä. Jonna Tervomaa en tehnyt tästä tyypistä biisin.

Minkälainen tyyppi minä olen? Olen se, joka haluaa katsoa naapureita silmiin ja tervehtiä, kun kohtaa nämä toisella puolella kaupunkia. Olen se, joka yrittää hymyillä naapureille aina kohdatessa, jotta nämä eivät valittaisi laulusta ja soitosta. Olen se, jonka kaikki tuntevat, mutta josta kukaan ei oikeasti tiedä yhtään mitään.

Vihannekset tuhoavat maailman

2007-03-22T08:35:00.000+02:00

"Al Gore varoittaa kasvishuoneilmiöstä."
(MTV3:n uutiset 21.3.07 8:30)

Oppia ikä kaikki

2007-03-21T22:20:00.000+02:00

Muistan marssineeni mielenosoituksellisesti pois luennolta kesken kaiken, kun kasvatus ja yhteiskunta -luennoilla alettiin käsitellä kolmatta sukupuolta. Niin ne nuoret radikaalit aina joutuvat nöyrtymään:

"Androgyyni (aner eli mies ja gyne eli nainen) on henkilö, joka ei tunne kuuluvansa selvästi kumpaakaan biologiseen sukupuoleen. Androgyyni voi tuntea sukupuoli-identiteettinsä koostuvan maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien yhdistelmästä tai mahdollisesti ei kummastakaan. Androgyyni on niin sanottu "kolmas sukupuoli". Henkilö saattaa vuorotella eri sosiaalisia sukupuolipiirteitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Tällöin nimityksellä on enemmänkin kulttuurillinen merkitys kuin biologinen. Yleisimmin androgyyni-nimitystä käytetään hahmosta, jolla ei ole sukupuolta tai henkilöstä, jonka sukupuoli on epämääräinen.

Yksi esimerkki kulttuurillisesta androgyynistä on mies, joka esiintyy nimettömänä tai nimimerkin alla naisille suunnatulla keskustelupalstalla. Hän ei salaa olevansa mies, ja mutta osallistuu keskusteluun kuten naiset ja silti tarvittaessa osaa puhua asioista myös miesnäkökulmasta, senhetkisen tarpeen mukaan."

Ennen tällaista olemista olisi kutsuttu kai transseksuaalisuudeksi tai interseksuaalisuudeksi. Internet mahdollistaa uudenlaisen olemisen. Muistan androgyynillä vanhempieni viitanneen vain Milanon rinnattomiin malleihin.

7 minuuttia

2007-03-17T16:00:00.000+02:00

Moderni teknologia on mullistanut vanhempien ja lasten ja välisen kanssakäymisen.

Turgulaiset asialla

2007-03-16T21:53:00.000+02:00

Ostako gämpän?

Täsä on goira haudatu...

...turgulaise työsä.

- Kuinka monta turkulaisvitsiä on olemassa?
- Kolme. Kaikki muut ovat tositapauksia. Tässä postauksessa on niitä faktoja.

Avoimin silmin

2007-03-15T18:57:00.000+02:00

Kevät saa aina minut tuntemaan itseni pieneksi taas. On kivaa ihmetellä maailmaa. Usein keväällä ihmettelen myös sitä, miksi aina sorrun vaihtamaan liian pienen paidan päälle liian aikaisin. Onneksi meitä kevään pieniä ihmeittelijöitä on liikkeellä näemmä useampiakin.

Elämää

2007-03-08T13:30:00.000+02:00

Juttelin eilen erään tuttavani kanssa elämästäni. Hänen mielestään minulla ei ole sellaista ja sitä pitäisi etsiä yhteislauluillasta. Jos minulla ei olisi elämää, yhteislauluilta, karaoke ja keskitasoinen kuorolauluyhteisö olisivat viimeisiä paikkoja, mistä elämääni hakisin. Hyvän päivän tuttu ei ollut huomioinut muutamia seikkoja:
a) Minulla on elämä, josta en ole valmis kertomaan ohimenevälle ihmiselle.
b) Elämää on se, että saa tehdä asioita, jotka kiinnostavat ITSEÄ eikä asioita, jotka kiinnostavat NAAPURIA.
c) Minulla on elämää monella eri tasolla. Verkkoa aliarvioivat vain ne, joilla ei ole yhtään kontaktia internet-tasolla. Kohtaaminen kasvotusten on joskus fyysisesti mahdotonta. Henkinen yhteys on yhtä arvokasta kuin lärvän tuijottaminen.
e) Elämäni on omani, valitsen itse, mitä siitä kenellekin kerron.
f) Myös ruokaohjelman katselu ranskalaiselta kanavalta mitään ymmärtämättä on elämää.
f) Jos ei ole sitä_tiettyä_elämää, voi kulkea verkkareissa ja olla meikkaamatta.
g) Minulla on elämää, josta minua ei kiinnosta avautua kenelle tahansa.
h) Talitintit pitävät parempaa seuraa kuin hyvän päivän tutut.
g) Olen saanut lounasseuraa joka päivä pyytämättä jo viikon päivät. En ole varma, iloitsenko tästä seikasta.
h) Elämäni on salaista, en kerro kaikkea. Säilytän kiinnostavuuden.
g) Minulla on aina kiire. Kiireiset ihmiset ovat tärkeitä. Kiireisillä tärkeillä ihmisillä on elämä.
h) Minulla voi olla myös muita kontakteja kuin hyvän päivän tuttavat. Juorut eivät kerro minusta mitään, kun en laita niitä liikkeelle. Kommunikoin avoimesti vain luotettavien ihmisten kanssa.

Voisin esittää tuttavalle vastakysymyksen: Minkälaista elämää sinä elät? Mikä on sinulle elämää? En kuitenkaan esitä. Miksi? Minua ei kiinnosta pätkääkään. Riittää, että hän sanoo päivää ja kertoo hyviä vitsejä.

Ai niin... ja hyvää naistenpäivää. Jos haluatte saada oikeasti HYVÄN naistenpäivän toivotuksen, katsokaa Just Sopivasti naisia imartelevan bloggarin tervehdys.

Auta tutkijaa

2007-03-05T15:56:00.001+02:00

Tutkimuksen tekeminen on vaikeaa. Kaikenlaiset tutkijat saavat kaikki sympatiat. Hesarista luin, ettei korkeamman tason tutkijoille heru edes työttömyyspäivärahaa, kun apurahaa ei enää myönnetä. Kuinka kehittää Suomea, jos tilanne on tämä? En ihmettele, että Kiinan ennustetaan ohittavan Euroopna tieteessä alta aikayksikön. Tosin Suomen arvostusasteikko on kuitenkin jokseenkin inhimillisempi kuin Kiinan, vaikka tutkijat ovatkin asteikkoa muotoillessa unohtuneet.

Tutkimus ei synny ilman rahaa, mutta rahaakin tärkeämpää on apu. Juuso tutkii mielenkiintoista aihetta. Antakaa panoksenne tutkimukseen. Kysely oli mielenkiintoinen ja lyhyt, ja osoitettu sekä lukijoille että bloggaajille.

Odottelua

2007-03-03T21:04:00.000+02:00

Odottaminen on ikävää. Odotuttajat eivät koskaan huomaa, miten tylsää odottajalla voi olla. Ja nyt ei puhuta yhdeksän kuukauden odotuksesta. Elämässä pitää koko ajan odottaa jotakin. Viikonloppua odotetaan maanantaista asti. Odotetaan iltaa, seuraavaa aamua, seuraavaa lomaa. Kesääkin pitää odottaa. Toisaalta sitä ei kannata odottaa, se tulee kumminkin. Samoin joulu. Tosin joulun odotus lienee lapsien yksinoikeus. Vanhemmat voivat odottaa joululomaa, ainakin virallisesti puhuen. Kuunpimennystä odotetaan, komeettaa, auringonpimennystä, Irakin sodan loppumista (Israelin taistojen loppumista ei kannata odottaa, pyhät kirjat sanovat niiden olevan ikuisia, vain todellinen optimisti jaksaa niin kauan), USA:n seuraavaa presidenttiä, uutta eduskuntaa, Nato-päätöstä, lintuinfluenssaa, kevätflunssaa, norovirusta.

Miksiköhän tässä hetkessä eläminen on vaikeampaa kuin tämän hetken odottaminen tai muisteleminen myöhemmin? Ihminen on kummallinen eläin -tai sitten tämä on vain henkilökohtainen helvettini.

Salat julki

2007-03-02T16:07:00.000+02:00

Minut haastettiin meemiin. Joudun tunnustamaan noloimmat salaisuuteni ja heittämään kirjallisen glorian kruununi hankeen.

Kymmenen kirjallisuuden klassikkoa, joita en ole jaksanut lukea loppuun:
1. Tämän sijan joudun antamaan kristityn klassikko-opukselle, Raamatulle, jonka olen päättänyt lukea loppuun. Ehkä ei kannattaisi aloittaa aina uudelleen alusta.
2. Salinger: Sieppari ruispellossa. Olen lainannut kirjan luultavasti noin 15 kertaa ja päässyt joka kerta sivulle 3. Olen yrittänyt lukea englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi sen jälkeen, kun suomi ei otanut sujuakseen. Joku päivä sitten..
3. Flaubert: Rouva Bovary. Väittivät tätä kirjaa hulvattomaksi ja ajalleen epätyypilliseksi. Minä kutsuisin tylsäksi.
4. Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Aloitin lukemaan kirjaa 15-vuotiaana. Olisi pitänyt lukea saman tien loppuun. Nyt opus tuntuu liian siirappiselta.
5. Austen: Emma. Ks. ed. kohta.
6. Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet. Haluan edelleen lukea tämän kirjan. En vain tiedä, kuinka pääsisin älyttömän kummallisesta alusta yli.
7. Astrid Lingren: Veljeni Leijonamieli. En pysty lukemaan tätä kirjaa. Liian surullinen.
8. Dickens: David Copperfield. Paksuus masentaa. Kirjaston myöntämä kuukauden laina-aika on liian lyhyt tämän järkäleen lukemiseen.
9. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3. Olen aloittanut. Enää 2 9/10 kirjaa jäljellä. Olen aikonut lukea seuraavana kesänä. Vuodesta en ole vielä neuvotellut itseni kanssa.
10. Kalevala. Sijoitin teoksen listan viimeiseksi, sillä en kehtaa tunnustaa, etten ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen. Luotan siihen, että suurin osa blogini lukijoista kyllästyi lukemaan kirjallisia paljastuksiani jo puolessa välissä listaa.

Vielä loppuun päivän huomio: kirjastossa työskentelee erikoisia ihmisiä. Rovaniemen kirjastossa pidän eniten Peppi Pitkätossun näköisestä naisesta Uudesta tyypistä musiikkikirjastossa en pitänyt. Tyttö sanoi päivää nuoteilleni, ei minulle. Musiikkikirjastolla on jo melkoinen kokoelma persoonallisuuksia ennestäänkin. Jännittävä ala kerrassaan.

Joku toteutti hurjimmat unelmat

2007-02-28T20:04:00.000+02:00

Kauheeta, hirveetä, kamalaa... Näitä tyyppejä oikeesti on opettajankoulutuslaitoksella. Ovatko lapsenne turvassa?

"Italialaisopettaja sai potkut leikattuaan seitsemänvuotiaan oppilaan kielen saksilla hiljentääkseen tämän.

22-vuotiasta naista oli pyydetty Daily Telegraph -lehden mukaan valvomaan milanolaista peruskoululuokkaa hetken ajan.
Naisen väitetään heilutelleen saksia tuntia häirinneen tunisialaissyntyisen Walid Dhaouadin edessä.
- Työnnä kielesi ulos, niin voin leikata sen. Se ainakin pitää sinut hiljaisena, opettajan kerrotaan sanoneen.
Opettaja selitteli myöhemmin saksijutun olleen pelkkää leikkiä. Poika tarvitsi kuitenkin kieleensä viisi tikkiä ja joutui viettämään yönsä sairaalassa.
- Kieli oli pahasti leikattu, eräs viranomainen sanoi.
Pojan perhe aikoo haastaa opettajan oikeuteen ja vaatia häneltä vahingonkorvauksia."

Katse kaula-aukkoon

2007-02-25T16:09:00.000+02:00

Expressen julistaa mekkosodan Ruotsin ja Norjan välille. Prinsessa Madeleine on valinnut liian suuren kaula-aukon. Häntä syytetään huomion siirtämisestä itseensä 70-vuotissyntymäpäivää juhlivasta Haraldista. Kyllä Norja on väistämättä oikeassa, mekon syyhän se, että blondia katsotaan pappaa mielummin. Mekon syy. Eittämättä. Mitäs Mettellä oli päällään?

Laskeutumisia

2007-02-18T14:42:00.000+02:00

Tänään on laskettu -monessakin mielessä. Laskettu mm-puikkaa ja täällä Rovaniemellä mäkeä ihan muuten vaan. Niin kuin pääsiäisestä, joulusta ja muista perinnejuhlista, täytyy laskiaisestakin todeta, että mikään ei ole niin kuin ennen. En laske pulkalla, vaan haahuilen rantatörmällä kuvaamassa muita laskijoita. En keitä hernekeittoa, vaan syön tonnikalapastaa. Mitkä laskiaispullat? Itselleen ei kehtaa pellillistä leipoa ellei halua kirjaimellisesti laskeutua paastoon.

Parhaillaan aurinko laskeutuu sekin jo ja paistaa ihanasti suoraan kasvoihin ikkunalasin läpi. Ehkäpä tämän laskiaisen paras hetki. Kukaan ei ole kieltänyt luomasta omia perinteitä, olkoon tämä laskeutuminen kevääseen ja kesän odotukseen. Omaa perhettä odotellessa lupaan tästedes itselleni olla haikalematta entisen perinteiden perään ja luomaan uutta. Vappu on silti vappu, kaikesta ei sentään pidä luopuman.

Edit. Muistin juuri keksineeni pienenäkin uusia perinteitä. Lukeneena ja näsäviisaana pikkulikkana opetin kaverini huutamaan "Pitkiä pellavia!" pulkkamäkeä laskiessamme. Koska huutelu kävi tylsäksi, pohdimme, miten voisimme estää pellavia kasvamasta pitkiksi. Huusimme "Piktiä pellavia!". Emme oikeastaan ajatelleet pellavia, vaan ilkeän naapurin heinäpeltoa. Heinä kasvoi vielä parikymmentä vuotta huutelun jälkeenkin, vaan nyt ei enää kasva. Kaupungin valtuusto huusi "Kaavamuutos!" ja sai heinät viimein lakoamaan lopullisesti.

Helmiä

2007-02-16T21:59:00.000+02:00

Jopolla ajava kiinalainen talvipakkasessa ilman pipoa on odottamaton näky Rovaniemen keskustassa.

Heikki Autto aloitti kampanjansa Sampoaukiolla. Kuulijoita oli yksi. Meinasin pysähtyä säälistä seuraksi.

Joku kansanedustaja houkutteli äänestäjiä makkaralla. Koju kiinnosti vain 16-kesäisiä. Harmi, etteivät ne vielä voi äänestää.

On väärin myydä kesävaatteita talvipakkasilla. Lapset ja lapsenmieliset eivät voi vastustaa kiusausta laittaa uutta nahkatakkia päälleen ja paleltuvat.

Jos ajaa pyörällä, pitäisi muistaa käyttää aurinkolaseja jo helmikuussa. Valkeat paljanteet ovat petollisia. Kaatuminen keskellä nelitasoristeystä on kiinnostava, mutta ylpeydelle tuhoisa näytösnumero.

Pakkasella on vaikeaa tunnistaa vastaantulijoita, kun näkee vain silmät.

Ystävänpäivän jälkipyykki

2007-02-15T21:48:00.000+02:00

Ystävänpäivää parjattiin jälleen tänä vuonna lähes yhtä paljon kuin aina aiemminkin. Olen aina ihmetellyt, mistä se mahtaa johtua. Jos joku ei kyseisestä päivästä pidä, pitäköön omana tietonaan. Miksi pilata marinalla toisten ilo? Anna Ihmemaasta avasi silmäni. Ystävänpäivälla on arvoa vasta, kun ystävät muistavat. Joskus on helpompaa katsoa maailmaa kirkkaan sinisin silmin totuutta näkemättä, vaikka tapittaa maisemia vihreiden linssien läpi. Ikä oppia kaikki.

Ystävänpäivää blogikansalle!

2007-02-14T15:43:00.000+02:00

Kuluneen vuoden aikana olen huomannut, että minulla on monta elämää. En usko uudelleensyntymiseen edelleenkään, mutta olen huomannut viettäväni kaksois- ellen jopa kolmoiselämää internetin ansioista. Arjessa ei jää useinkaan yksin, kun saa tavata tuttuja kasvotusten, internetin kautta ja blogeissa. Useita kontakteja on helpompi pitää, kun ihmisiin saa yhteyttä myös netin kautta. Ennen tuttavapiiri vaihtui tiheämpään kiinnostusten mukaan, nyttemmin se vain laajenee, kun entiset kontaktit eivät putoa enää yhtä helposti pois.

Koska yhteyden saa nykyään niin helposti ja vaivattomasti, persoonalliset käsinkirjoitetut tervehdykset ovat vähissä. Joulukortteja tulee enää puolet entisestä, pääsiäiskortteja ei kai lähettele enää juuri kukaan, nimipäiviä ei kannata edes mainita ja syntymäpäivänkin saldo jää sitä pienemmäksi, mitä enemmän ikää tulee. Tänä ystävänpäivänä huomasin kuitenkin yllätyksekseni korttisaldon olevan suurempi kuin aikoihin. On mukavaa muistaa ja tulla muistetuksi. On mukavaa lukea käsinkirjoitettuja runoja, katsella käsialaa ja ihailla kortteja. K&K muisti minua jälleen itse tehdyllä kortilla. Se lämmitti mieltä aivan erityisesti. Itsekin lähetin monta viestiä monella eri tavalla. Ensimmäistä kertaa lähetän myös blogikortin:

ARKTINEN YSTÄVÄNPÄIVÄTERVEHDYS:)

Maajussille morsiameksi?

2007-02-04T14:55:00.000+02:00

Helsingin Sanomat kertoo minun sopivan yhteen Jussi Rossin kanssa (kuka se on? no se on se mehiläismies sieltä maajussiohjelmasta). Jussin kannoilla tulivat kollegat, Harri Ojala ja pikku-Anssi, jonka naisenhakua ei tv:stä myötähäpeältään pystynyt seuraamaan.

Edit: Parhaiten sovin itse asiassa yhteen (näin moninaisuuden hyväksymisen aikakaudella) Kike Elomaan kanssa, vasta viidennellä sijalla oli mies. Ajatuksia herättävää...

Lääkitystä

2007-02-04T13:25:00.000+02:00

Näkymätön koura pitää vatsaani otteessaan jo neljättä päivää ja vääntelee miehekkäällä otteella. Heikkona taivun milloin millekin kyljelle ja vaivun tiedottomaan uneen. Herra stressin luoja lienee päättänyt, että olen saanut osani ja on aika levätä taas hetki.

Olen katsonut tässä surkeuden tilassa oikeudekseni pohtia syntyjä syviä ja lukea internetin loputonta antia. Virtuaali-ihmiset eivät ole helpottaneet oloani mutta saaneet kuitenkin unohtamaan tilani hetkittäin. Saint Germain Cafè on pehmentänyt tunnelmaa. Virtuaalielämä on miellyttävää.

Oikea elämä on silti mukavampaa. Sitä pitäisi viettää useammin. Perjantaina näin ystäviä, kuuntelin hyvää musiikkia ja ihastelin Sedun kloonisarjan pohjoisimman hallin penkkien pehmeyttä sekä älyttömän mautonta musiikkia. Väsytti kovasti, mutta jaksoin tihrustella ympäristöäni. Mikäs siinä katsellessa, kun liukaskielinen jeppe väitti absintin rohkaisemana minun töllöttävän ympärilleni maailman kauneimmilla silmillä.

Imartelevan liiotellut harvasanaisen suomalaismiehen viinan löysyttämistä leukaperistä karkaavat kohteliaisuudet merkitsevät aina enemmän kuin kymmenen ulkomaalaisen yhtä pinnalliset valkaistuin hampain hymyillyt kermakakkukommentit. Tällä hetkellä saisin tuskin kumpiakaan.

God Save the World

2007-02-02T09:11:00.000+02:00

Olemme hyvissä käsissä. Maailman mammuttivaltioiden johtajat eivät olekaan niin yksin päätöksiä tehdessään kuin usein väitetään. Putin kysyy neuvoa läheiseltään, Bush viisammiltaan. Eri asia on toki, menevätkö neuvot perille...

Oppilailla on huumorintajua

2007-02-01T10:02:00.000+02:00

http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=1334650

Kylmää

2007-01-31T15:11:00.000+02:00

Ulkona on kylmä, mutta sydämessä lämmin, kun ihailee kaunista talvimaisemaa. Pakkanen on pukeutumiskysymys.

30 lasissa

2007-01-26T15:24:00.000+02:00

Pohdin aikani, mitä voisin hankkia H:lle, joka vanheni. Kun mittarissa on 30, taskussa elämyksiä enemmän kuin monella 80 saavuttaneella ja talo jo täynnä tavaraa, ei lahjan keksiminen ole aivan helppoa. Lopulta keksin. Kaikkea tämäkään mies ei ole ehtinyt kokea.

Your birthday came, your birthday went, here's the thing I should have sent: Matka Dubliniin.
Onnea H:)

Idean saa vapaasti varastaa annettavaksi pahaa arvaamattomille syntymäpäiväsankareille tai polttareiden tähdille. Itse aiemmin kyseisiä matkoja järjestäneenä tiedän niiden olevan vähintäänkin yhtä paljon rohkeutta vaativia kuin hihhulointi kaupungin keskustassa. Itsensä nolaaminen keskellä metsää on kuitenkin huomattavasti inhimillisempää kuin ihmisten ilmoilla. Saatatte olla ystäviä vielä merkkipäivän jälkeenkin.

Tarina medikalisaatiosta

2007-01-23T18:56:00.000+02:00

Lääketieteestä on tullut LÄÄKEtiedettä. Mikä kummallisinta, myös ihmisen päänupikkaa pyritään hoitamaan jos vaikka minkälaisilla tabuilla, vaikka aivojen toiminnasta ei tiedetä vielä juuri mitään.

Entinen opettajani sairastui burn out:iin ja masennukseen joitakin aikoja sitten. Masennus paheni, opettaja jäi sairaslomalle ja pyysi apua. Opettajalle annettiin mielialalääkkeitä. Tila parani, mutta kuten aina, aivot tottuvat lääkkeisiin ja alun hyvä olo menee ohitse. Opettaja haki apua, mutta ei saanut.

Hiukan myöhemmin opettaja otti jälleen yhteyttä lääkäriin ja sanoi todella tarvitsevansa apua. Opettajalle määrättiin toisia mielialalääkkeitä, jotka saivat hänet voimaan entistä huonommin. Opettaja soitti hätääntyneenä lääkärilleen ja sanoi voivansa oikeasti todella huonosti. Lääkäri sanoi alun olevan pahin uusia lääkkeitä aloitellessa ja käski kestämään vielä 3-4 päivää. Opettaja kesti kaksi. Itsetuhoisten ajatusten vuoksi häntä oltiin viemässä mielisairaalan suljetulle osastolle. Suljettu oli viimeinen piste. Opettaja irrottautui hoitajan otteesta, juoksi ulos 6. kerroksen parvekkeen ovesta ja teki itsemurhan.

Kuoleman jälkeen lääkäri otti yhteyttä leskeen pahoitellakseen tilannetta. Virheitä toki sattuu, sehän on inhimillistä. Lääkäri sanoi ymmärtävänsä lesken tilanteen ja kysyi, haluaisiko leski, että hänelle kirjoitettaisiin avuksi mielialalääkkeitä.

Emma rulettaa

2007-01-21T13:57:00.000+02:00

Tämä on globalisaatiota: Emma-nimi oli vuonna 2005 suosituin tyttövauvan nimi Suomessa, Belgiassa, Irlannissa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa ja USA:ssa (Emily). Luulin olevani erityinen, kun harkitsin potentiaaliselle vauvalleni nimeä Emma. Loppuvuodesta Ella-nimi alkoikin onneksi kuulostaa paremmalta. Veikkaanpa, että se on ensi vuoden suosituin nimi tällä pallonpuoliskolla.

P.S. I love you...

2007-01-16T19:43:00.000+02:00

Yleensä kierran romattisen hapatuksen kaukaa. Kesällä tein puolivahingossa poikkeuksen ja tartuin P.S. I love you... romaaniin. Teos oli miellyttävä erittäin positiivinen yllätys. Suorastaan hurmaannuin kirjasta -kesästä, auringosta ja kirjasta. Timing is everything. Nyt opuksesta tehdään elokuvaa. Odotan mielenkiinnolla.

Flow

2007-01-13T20:03:00.000+02:00

Mikä on psykologian flow-ilmiö? .

...sitä, että istuu kymmenen tuntia koneen ääressä ja kirjoittaa.
...sitä, että seuraa sivusilmällä urheilua, mutta ei muista, mitä on seurannut.
...sitä, että huomaa ajan kulun vasta, kun selkä huutaa apua.
...sitä, että on yhtä innostunut asiastaan yhtä paljon kuin lapsi lelukaupassa.

Hesarin mukaan ihminen on onnellinen, kun saa työskennellä sellaisten asioiden parissa, joista on kiinnostunut. Olen kai sitten onnellinen -ja väsynyt.

Trendi-tutti

2007-01-12T08:49:00.000+02:00

Pienenä rakastamani nimeltä mainitsematon tv 2:den lasten ohjelma on pettänyt minut harjoittamalla piilomainontaa. Olkoon tiedostamatonta tai vitsikästä, mutta en anna anteeksi. Lapset eivät ymmärrä aikuisten vitsejä ja lankeavat jokaiseen ansaan. Seuraava sukupolvi osaa ainakin kuluttaa, jos ei muuta.

Muista aina liikenteessä...

2007-01-06T09:20:00.000+02:00

...monta vaaraa ompi eessä. Esimerkkinä mainittakoon pyörätuolilla köröttelevä pappa keskellä yhtä kaupungin vilkkaimmista risteyksistä ja alamäessä autojen väylää rollaattorin kanssa kävelevä pappa. Sankka lumipyry sai vanhukset kokeilemaan luovuuttaan liikenteessä. Oli vaikeaa kunnioittaa vanhempaa jumiutuneessa neljän ruuhkassa.

Kohta pamahtaa

2007-01-05T11:13:00.000+02:00

Väittävät maailmanlopun olevan tulossa. Alan uskoa.

Hyvästi vanha vuosi

2006-12-31T16:34:00.000+02:00

Huomenna täytyy jälleen alkaa opetella uuden vuosiluvun kirjoittamista. Sitä ennen on syytä pysähtyä pohtimaan, mitä edellisenä vuonna on tapahtunut.

Vuoteen mahtuu yllättävän monta käännettä. Päällimmäisenä mieleen jäävät varmaan uusi vanha presidentti, jalkapallokisat ja Saddam, ehkä jollekin jopa Suomen EU-puheenjohtajuu.

Henkilökohtaisen elämän käänteet ovat pieniä vinkuroita verrattuna siihen, mitä maailma on nähnyt. Paljon tieto voi lisääntyä ja maailma avartua kuitenkin yhdenkin ihmisen päässä vuoden aikana. Koskaan ei vuoden lopussa osaa arvata, mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu. Jos tietää, on syytä alkaa selailla kesän matkakohdeluetteloa. Jos ei tiedä lainkaan, on syytä hahmotella elämänviivaansa eteenpäin ellei ole 15-kesäinen.

Seuraavaa vuotta suunnitellessa ja lupauksia tulevalle vuodelle muotoillessa, voisi harkita lupaavansa dokumentoida omaa elämäänsä ja antavnasa itselle taatusti ikimuistoisen lahjan seuraavana uutena vuotena. Ohjeet löytyvät täältä ja esimerkkiäm voi katsoa täältä. Riemullista vuoden vaihdetta, vetäydyn juhlimaan sivistyneesti.

Kun kevät jo koitti

2006-12-29T14:23:00.000+02:00

Eilen oli vielä talvi ja kaamosaika. Taivaan lamppu sammui puolilta päivin ja ilta tummui hankien ylle. Tänään on jo kevät, lumet sulavat ja aurinko paistaa pitkälle iltapäivään. Siirryin 750 kilometria etelään. Suomen pituus ei lakkaa hämmästyttämästä minua tänäkään vuonna.

Joulua odotellessa

2006-12-28T07:58:00.000+02:00

Joulu tuli ja joulu meni, seuraavaan on enää 362 päivää -kaiketi. Mukavaa oli tänäkin vuonna, mutta mitään en muista. En ottanut glögiäni terästettynä enkä nauttinut viinaksia enempää kuin muutaman likörikonvehdin verran. Väsymys sen sijaan veti toiseen ulottuvuuteen, jossa ei joulua juhlittu. Harmi vain. Poltin jälleen kerran kynttilää molemmista päistä ennen joulua. Sammuin onneksi jälleen kerran ennen kuin paloin loppuun. Saa nähdä, saako minusta koskaan normit täyttävää pullantuoksuista emäntää, joka ährää hymyillen jouluvalmistelujen parissa kaksi viikkoa ennen aattoa ja kestitsee vieraita onnesta hehkuen.

25. joulukuuta

2006-12-25T10:09:00.000+02:00

Sinä sanot ettet näe minua,
vaikka juuri tänään hymyilin sinulle ohikulkijan kasvoilla.
Sanot ettet tunne minua,
mutta muistatko käden jonka ojensin kun olit vähällä kaatua?
Sanot ettet sinä minua kuule,
mutta kuuletko sydämen äänen?
Siellä missä näet ihmisten hyvyyden, seison minä joukon keskellä.
Siellä missä sydämesi kertoo sinulle, mikä elämässä on oikein, minä puhun sinulle.

Niin minä olen sinun kanssasi elämän jokaisena päivänä.

Aaton pieniä iloja

2006-12-24T07:01:00.000+02:00

Kuten esikuvani Amelie (hox, mtv3 25.12. klo 21.00), haluan nähdä kaikessa elämän pieniä iloja. Koska isoja ei juurikaan ole, on pienien löytäminen aina palkitsevaa. Koska isoja ei ole ja kuulun sukuuni, on pienien ilojen löytäminen varteenotettava mahdollisuus selvitä selväjärkisenä muun muassa joulusta.

Jos haluaa olla tappelematta jouluruoasta tai lahjoista, on parasta laittaa kuusi jalkaan vinosti. Kun kellottavaa kuusta katselee, unohtaa kaikki muut puheenaiheet.

Jos kaipaa vaihtelua joulutraditioihin, voi asettaa enkelkellon enkelit kiertämään peppu edellä. Pikku kikka naurattaa aina (-kin muutaman glögilasillisen jälkeen).

Jos haluaa muistaa joulun ikuisesti, on hyvä ostaa 80 eurolla kalkkunaa erimielisyyksien vuoksi.

Jos haluaa välttyä liialta jouluherkkujen mussuttamiselta, kannattaa ostaa 80 eurolla kalkkunaa. Lintu maistuu ja maha täyttyy, kun pitää hinnan mielessä.

Jos haluaa jännitystä elämäänsä, kannattaa sijoittaa kaksi puolimetristä kynttilää olohuoneeseen ja seurata, kuka kompastuu niihin ensimmäisenä.

Jos haluaa purkaa aggressionsa maanisen siivoamisen jäljiltä, kannattaa perehtyä toimimattoman digiboxin tai oikkuilevan tulostimen saloihin.

Jos haluaa välttyä liian myöhäiseltä joulukirkolta, kannattaa keksiä loistava hätävale, josta jää kiinni myöhemmin. Näin jännitystä riittää myös uudeksi vuodeksi.

Riemullista joulua -ja siltä varalta, että kalkkunan syömiseltäni en enää selviä koneen ääreen ennen uutta vuotta, toivotan varuiksi onnea myös tulevalle vuoden vaihteelle. Unohtakaa raketit, syökää perunasalaattia. Henki on pauketta parempi ilo.

Edit: Jos kyllästyy tympeiden sukulaispäiden puheeseen, kannattaa pyytää lapsia laulamaan.
"Joulupukki, joulupukki, puuskalakki, vanha ruttu..."

Tuplasti haastettu

2006-12-20T16:34:00.000+02:00

Joulu on kuin mikä tahansa viikonloppu. Siellä ystäväni panee parastaan ja luulen, että niillä urkusooloilla naiset ovat pyörryksissä joulun yli. Rouva Taloyhtiön Hallituksen jäsen ei ollut lukenut järjestyssääntöjen kohtaa 9, jossa kaikenlainen häiritsevä toiminta kielletään vuorokauden ajasta riippumatta. Viime viikkoina on päässäni tapahtunut jotain. Ahdistavaa, väsyttävää ja vittumaista.

Minuuttinovellini viidestä eri blogista koottuna. Olkaatte hyvät. Luovuuteni liekki valaiskoon mustaa joulua.

Maailma romahti, nuppi kiehahti

2006-12-19T17:34:00.000+02:00

Aamulla oli maailman ikävin olo. Ei tehnyt mieli nähdä ketään, ei tehnyt mieli aukoa leipäläpeänsä, saati venyttää naamaansa tekoirvistykseen. Maailma oli kertakaikkisen pimeä -ja kylmäkin piru vie.

Tätä alakuloa, stressiä ja liian pian vastaan tulevien määräpäivien tuomaan riemua on kuulemma liikkeellä. Kuka ihmeen pösilö keksi, että kaikki tulee saada valmiiksi ennen joulua? Minkälainen dead line on 4.1? Eivätkö älyköt ja muut bosset ole kuulleet lomista mitään? Näemmä eivät.

Lietsoin itseni murheen syvyyksiin ja itkeä tirauttelin ylämäissä henkemään loppuessa pakkassäässä. Joulua vaan perkeleen kanssaeläjät, pysykää poissa tieltä, minua ketuttaa tänään!

Alimmassa itsesäälin syövereissä, lounashaarukka vartta myöten kurkussa, kulmat kurtussa istuin ja murehdin maailman surkeutta. Miten tästä pääsen ylös ja ulos taas?

Ilonen kanssahiihtäjä vilautti hymyn, heilautti kättä ja toivotti hyvää joulua. Ei voinut kuin nauraa, hyvääpä hyvää. Piti haarukkakin vääntää kurkusta pois ja hymyillä omalle surkeudelle. Hiihtäjä oikaisi otsavekit vilpittömyydellään. Pistän saman tien vahingon kiertämään ja toivotan hyvää otsarypytöntä joulua ihan kaikille.

Ikeaikeaikeaikeaikea..

2006-12-18T19:40:00.000+02:00

Kävelin tänään kuusi tuntia Ikeassa -Suomen uusimmassa, siinä, joka sijaitsee Haaparannalla. Ensimmäiset kaksi tuntia pidin pää kylmänä. Nyt en osta mitään turhaa. Kaikki paikat on täynnä, en tarvitse mitään, olen ostanut joululahjat, tulin vain katselemaan... Kun tulin säilytyskoriosastolle, palasin takaisin sinne, missä olin kaksi tuntia aiemmin. Ajatus iski kuin salama: tarvitsen kaksi järjettömän pitkää kynttilää, joita voin polttaa seuraavat viisi joulua. Ne oli vaan niin ihanat. Polttaa niitä ei kyllä voi, kun kaatumisriski on melkoinen.

Tarvitsen.. eijeijei.. haluan, haluan, haluan. Poimin käteeni jo neljä tuolin suojusta. Vain kaksi euroa. Sitten järjen valo vielä hetkelisesti palasi ja laskin suojukset. Mitäpä noilla.. Tyynyllä istun kuitenkin yhtä hyvin ja muilla penkeillä on istujia hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa.

Kynttiläosastolla lamppu sammui. Röstiperunalounaan jälkeen maha oli turpea, olo väsynyt ja mieli teki suklaata. Kun mieli tekee suklaata, mieli tekee ihan mitä vain niin kauan kuin suklaahimo on tyydytetty. Tämä on niin just ihana.. että toi ois vaan.. jos pistäisin tuon siihen.. tuo ois sinne just sopiva..

Valokuvakehys, kukka, maljakko, tyyny, kaksi purkkia, kaksi kynttilää, kaksi laatikkoa, tossut ja SE Ihana Pyykkikassiksi Sopiva Ikean Sininen Säkki. Voin sitten kuljettaa pyykkini saunasta pesuhuoneeseen -kaksi askelta.

Mikään ei tietenkään maksanut paljon mitään. Arvatkaapa mitä ne yhdessä maksoivat? Heikotti. Heikottaa edelleen. Hyvää joulua minä -ja juhannusta. Sen lampaan taljan olisin vielä halunnut... täytynee palata kesällä.

Suklaajuhla

2006-12-16T09:28:00.000+02:00

Yritin eilen antaa suklaata joululahjaksi, mutta lahjan vastaanottaja (ylipainoinen nainen) sai hysteerisen "Ei, ei, ei!" -kohtauksen. Käskin antaa pojille, mutta naamasta näin, että omiin suihin menee. Kuka on keksinyt, että jouluna tulee antaa konvehtirasioita lahjaksi? Kuntosaliyrittäjä? A-lehdet?

Äitini sai ensimmäisen suklaarasiansa eilen. Hänellä on diabetes ja laktoosi-intoleranssi. Mitäköhän lahjan antaja ajatteli? Pääsin sijaiskärsijäksi. Laitoin rasian surutta kiertoon(ks.ed.). Missäköhän loota nyt on matkalla?

Joulupurkkipuu

2006-12-13T09:00:00.000+02:00

H käytti viehätysvoimaansa ja ehdotti, että hankittaisiin jonakin vuonna erilainen joulukuusi. NeuvotteluIKEAvaraa toki on.. Hyvät ehARMANIdotukset otetaan toki vastaan. Tasa-arvon aikana on hyvä kesKENZOkustella asioista yhdessä. Jouluna varsinkin tuppaan olemaan hyvin lemSWAROVSKIpeä ihminen ja avoin uusille ideoille:)

Säkissä

2006-12-12T17:11:00.000+02:00

Rovaniemi on säkissä. Kaikki on mustaa. Turisteilla on silti hauskaa. Tänään ne nauroivat muun muassa minulle, kun laskin pyörällä mäkeä toinen korko maata hiilaten ja kipinää lyöden. Minulla oli vähemmän hauskaa.

Naapurikin kiusaa minua. Se leipoo pipareita kaksi kertaa viikossa ja leijuu piparin tuoksuisena käytävässä paimentamassa äänekästä lapsilaumaansa. Minä en jaksa edes ostaa valmispipareita.

Tämä joulu on jo kolmas joulu, jolloin jouluni ei mene niin kuin pitäisi. Potuttaa.

Pysyvästi poikkeavaa

2006-12-10T17:27:00.000+02:00

Joku meteorologi väitti märän joulukuun olevan jo melko normaali ilmiö, onhan se toistunut jo muutamana vuotena peräkkäin viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Totta, ***hana. Inhoan fiksuja ihmisiä silloin, kun haluaisi heidän olevan väärässä. Harkitsen muuttoa Enontekiölle -joskus.

Kaikki muut tuntuvat olevan meteorologin kanssa toista mieltä. Syksy on ollut medioissa poikkeava, erikoinen, synkkä, omalaatuinen ja ties mitä, mikä ilmaisee tämän kurassa hiihtämisen olevan vain väliaikaista. Ei se ole, ja alan uskoa sen. Taitaa olla aivan sama, asuuko Helsingissä vai Rovaniemellä. Molemmissa elo näemmä tähän aikaan on yhtä kamalaa nykyään.

Minulla on taipuvaisuus kaamosmasennukseen. Lääkitsen itseäni suklaalla.

Itsenäisyyttä

2006-12-06T17:31:00.000+02:00

Laitoin kynttilän ukin haudalle tänään, veteraanien juhlapäivänä. Yksi veteraani päätti itsenäisyypäivänä elämänsä panssarivaunun alle. Puistatti katsoa videota. Oma ukkini ei kuollut traagisesti, vaan vanhuuteen ja sairauteen. Sodasta kärsi hänkin silti. Alkoholismi ja painajaisunet olivat hänen tapansa selvitä sodasta.

Itse haaveilin tänään suurimman osan päivästä pääseväni linnan juhliin. Tunnen itseni pinnalliseksi ja typeräksi. Itsenäisyyden sanoma katoaa luultavasti tulevan sukupolven silmissä yhtä pahasti kuin joulunkin -eivätkä nuo sukupolvet enää osaa edes laillani hävetä kevytmielisyyttään.

Postausten kieli

2006-11-29T22:56:00.000+02:00

Sun äitis pohti blogien kieltä. Pitääkö postausten olla täydellisiä? Itse olen äidin kanssa samoilla linjoilla: virheet ovat osa blogityyliä. Halutessaan tekstejään voi hioa loputtomiin, pohtiihan joku puheessaankin enemmän kuin joku toinen, joka sanoo sen, minkä sylki suuhun tuo.

Itse sain kerran kritiikkiä siitä, että postausteni kieli on huonompaa kuin opettajalta voisi sietää, äidinkieltä opettaneelta varsinkaan. Olen kuitenkin kokenut postaamisen aina aivan samoin kuin Sun äitis: jutteluksi, pieniksi humautuksiksi, jotka ovat päivän aikana jääneet sanomatta. Kuten moni on huomannut, en useinkaan muista hioa tekstejäni. Silloin tällöin puuttuu kirjain sieltä ja toinen täältä. Artikkelit ovat erikseen, niitä hion viimeiseen asti. Samoin on huolellisuuden laita lapsia opettaessa. Viimeisessä opettajaharjoittelussa sain suorastaan erityistä palautetta siitä, että puhun lapsille huoliteltua kieltä eikä "mun tunnilla voi esimes alkaa terottelemaan värejä kesken tuntii". Paikkansa kullekin ilmaisulle.

Kuten jo SA:n blogissa filosofoin: blogit ovat arjen kommunikaation uudenlainen jatke ja verrattavissa josain määrin keskusteluun. Arkipuheestakin puutuu ajoittain paloja sieltä ja täältä maailman murheita pohtiessa -Turussa varsinkin.

Ei enää lumivarmuutta

2006-11-23T22:09:00.000+02:00

Tiistain artikkelipalaverissa keskusteltiin säästä. "Voitais tehä Sodankylässä tää juttu..."

Sataa, sataa.. kele. Pilipili.. Kauppatorin lumiukot näyttävät ikääntyneiltä ketjupolttajilta. "Niistä on tehty säänkestävät" Uudessa Rovaniemessä luki. Minkä sään?

"Rovaniemel ei o enä lumivarmut, ne kaik jeti lenttä ens vuon Kittilä, tiätteks?" Onneksi ei Turkuun kuitenkaan. Se olisi jo Rovaniemiparalle ja sen riutuneille lumiukoille liian nöyryyttävää.

Nuottien tarpeessa

2006-11-14T14:28:00.000+02:00

Erään sanonnan mukaan klassisen musiikin koulutuksen saanut ei osaa käydä ilman partituuria vessassakaan. Lienee pientä liioittelua, mutta kuten aina, tässäkin sanonnassa piilee totuus -ainakin minun kohdallani.

Olen viikon verran elänyt uuden asuinkumppanin kanssa. Kumppanini, koristepaprika, ei kuitenkaan ole voinut kanssani kovin hyvin. Hoito-ohjeena oli 0,5 desiä vettä viikossa ja ei liian lämmintä eikä liian kylmää paikkaa. Paprika on vaihtanut paikkaa päivittäin, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Vettäkin se on juonut jo reippaasti enemmän kuin puoli desiä. Miksi homma ei toimi? Jos Sibelius on säveltänyt nuotit ja merkinnät, kunnioitan niitä. Minulle on annettu väärät paprikanuotit tai tulkinnalle on jätetty liikaa vapauksia.

Pekka ja Sibelius

2006-11-09T21:42:00.000+02:00

"Tämän jälkeen on vaikeaa enää palata arkielämään." (M.Palovaara, soitonopettaja)

Pekka Kuusisto esiintyi tänään Rovaniemen kirkossa ja nosti kuulijat taivaan porteille niin kuin verbaalinen kuulija maalaili. Mikäpä olisi ihastuttavampaa kuin kaunis musiikkin ja karismaattinen soittaja. Jos istuu tarpeeksi lähellä, voi myös nähdä pienet ilmeiden vivahteet solistin ja orkesterin välillä. Huumoria, tunteita ja keskustelua katseilla. Veijarin näköistä kaveria ja hänen lailavaa viuluaan olisin kuunnellut pidempäänkin. Jos olisin spontaani, lähtisin huomenna Sodankylän valtuustosaliin tai Ivalon kirkkoon orkesteria kuuntelemaan ja katsomaan pohjoisen kaunista kaamosta.

Ryysyroope, takkutukka, pikkutyttö pallopää

2006-11-06T20:40:00.000+02:00

Miksi aina pitää törmätä muodikkaaseen ihmiseen, kun on päällä tuulipuku ja lenkkipipo? Miksi aina pitää törmätä samaan muodikkaaseen ihmiseen, kun päällä on sama iänikuinen haaklööffssi ja kulahtanut musta pipo? ...ja nenäkin oli punainen.

Tartuin kuvastoon, heitin raliteetit utopistisen maailmani ikkunasta pihalle ja annoin kynänä tanssia. Ainahan voi palauttaa. Maksaakin voi helmikuussa.

Kauniit vaatteeni ovat ruokakaapissa, arkivaatteeni ovat vaatekaapissa, alakerran varastossa kesävaatteet ja vanhempien varastossa "muut" vaatteet.

Tuulipuku on harmillisen mukava asustus...

Pyhämiesten päivän pohdintoja

2006-11-04T19:29:00.000+02:00

H toivotti aamulla hyvää Halloweenia, vastasin toivottamalla mukavaa pyhäinpäivää. En halua antaa amerikkalaistumiselle vielä ylivaltaa kaikista pyhistä. Veikkasimme, että jo viiden vuoden kuluttua ovellemme ilmestyy tänä päivänä trick'n'treattaajia.

Kynttilän sytyttäminen herkistää aina. Hautausmaalla tuntee aina jonkinlaista hengenheimolaisuutta. Jokainen kaipaa jotakuta.

Koskaan ei saisi toivoa pahaa kenellekään. Toiveet voivat toteutua ja silloin tuntee olevansa syyllinen pahaan, vaikkei todellisuudessa voisi vaikuttaa asiaan mitenkään.

Katkeruus on pirullinen ja naiivi tauti, joka paistaa rivien välistä kuin keskiyön aurinko.

Markkuuden aate

2006-10-31T21:37:00.000+02:00

Markut ovat erityinen rotu Suomen maassa. He ovat perustaneet oman liiton, aatteen ja yhteisön. Markkujen maan Markut markkumaisine ajatuksineen ovat kiehtova ajatus. En uskaltaisi nimetä omaa lastani Markuksi., sillä nimessä on jotain suurempaa. Vain 14 on uskaltanut tänä vuonna. Vanhempieni naapurissa asuu 7-vuotias Markku. Tietääköhän hän jo, mihin vanhemmat ovat hänet ristiessään leimanneet? Tietävätköhän vanhemmatkaan?

Miksi vain Markuista löytyy voimaa yhdistyä näyttävästi. Matteja ja Alekseja on luultavasti jo paljon enemmän. Miksi he eivät luo matti/aleksi -aatetta? Miehistä ei yleensä löydy yhtä paljon luontaista yhdistymishalua kuin naisista. Silti Annat ja Mariat eivät ole yhdistyneet.

Haluaisin kuulla yhden markkuaatteen markkuismin.

...asioita, jotka ihmetyttää kummastuttaa...

:)

2006-10-27T22:35:00.000+03:00

Talven ihmemaa

2006-10-23T08:34:00.000+03:00

Untuvaan auto kulkee, hmm, hmm, hmm, talvi sulkee... Daadadaa, kesärenkaat, hmm, hmm, hmm ojaan kulkee... Onneksi jouluenkelillä ei vielä ollut kiireitä ja hän sai kuin ihmeen kaupalla kuljettajan säilymään naarmuttomana. Lyhtypylväs ja auto ovat entisiä. Ei tullut kesä talven keskelle, kävi päin vastoin ja taas ihmetellään...

Vali, vali, uki, uki

2006-10-20T16:29:00.000+03:00

Uuden Rovaniemen näsäviisas toimittajafröökynä kirjoittaa siitä, kuinka tarvitsee hyppykeppiä päästäkseen töihin. Siinähän pomppii. Sama typykkä on varmasti vuosien mittaan kirjoittanut kolumneja myös siitä, kuinka ruma Rovaniemi on ja kuinka peruskojauksia ja uudistuksia tarvitaan. Uudistumisen vauhti sai tyttelin unohtamaan aiemman valituksensa ja kirjoittamaan auki uudistuksen pelkonsa ja turhaumuksensa siitä, etteivät uudet rakennukset nouse päivässä. Valittakaa säästä, jos ette muuta keksi, mutta koettakaa rakkaat ihmiset olla johonkin edes hieman tyytyväisiä. Rovaniemi-Fenix nousee nyt tuhkasta, katsokaa ja häikäistykää sen modernin kauneuden valossa. Minä ainakin olen tyytyväinen siihen, että ukkini ja kumppaneiden 50 sitten rakentamat homeiset kotterot laitettiin viimeinkin nurin keskustasta. Mikä parasta, kaikki kerralla!

Läpileikkaus

2006-10-14T21:02:00.000+03:00

Musiikillinen viikkoni oli poikkeuksellisen rikas. Sen lisäksi, että kuuntelin omaa rääkkymistäni ja pimputtelua, kävin peräti kolmessa eri konsertissa/tapahtumassa. Ymmärsin paitsi sen, kuinka lääjä oma musiikkimakuni on (väittivät muut mitä tahansa), myös sen, että musiikki tarvitsisi aina ajoittain juuri tällaista asettamista muiden lajien rinnalle. Erot ovat rikkaus.

Viikko alkoi hyvällä beatilla. Pieni klubi vain oli niin täysi, ettei sekaan enää loppuiltana sopinut. Entisen pohjoisen helmen melodisen setin voimalla jaksan odottaa seuraavaa iltaa. Energinen ilta on kliseen, mutta totta, kun puhutaan elektronisen musiikin onnistuneesta illasta. Puhtia riittää vielä päiviksi maanisen heilumisen jälkeen.

Klassinen puolikaan ei tuottanut pettymystä. Yksi lempikvarteteistani saapui jälleen parin vuoden tauon jälkeen Rovaniemelle. Riitelevät saksofonit haastoivat paikkakunnan taidokkaan orkesterin. Konsettiin pettyivät vain mummelit selkäni takana. Olisin mieluusti syöttänyt kintaani mummoille, jos en olisi tarvinnut niitä peppuni alle pehmikkeiksi. Jos ei pidä konsertista tai kappaleista, malttakoon mielensä pihalle asti. En haluaisi kuulla kesken kappaleen jonkun toivovan biisin loppuvan jo, jos itse nautin esityksestä.

Metalliräminä oli sekin positiivinen yllästys. Sara oli minulle somebody nobody ennen eilistä iltaa, lämmittelybändistä puhumattakaan. Molemmat yllättivät iloisesti, ensimmäinen musiikillaan ja toinen lavashow:llaan. Sara laaja skaala popahtavasti metallista täyteen räimeeseen jätti tosin arvailun varaan sen, mikä tulee olemaan bändin lopullinen tyyli. Toivon, että he eivät kallistu liian popahtavaan meininkiin, kuten H.I.M. Se menestyy, mutta on tylsää, jos menneisyys on jotakin muuta. Lämmittelybändi sen sijaan voisi harkita miimistä videota. Musiikkipuolta voisi hieman vielä kehittää, mutta mieslaulajan epileptinen heiluminen napapaidassa ja naislaulajan pölkkymäinen pönötys sen sijaan voisivat toimia modernin taiteen metallimusiikkia parodioivana teoksena.

Aivopesua saippualla

2006-10-10T21:52:00.000+03:00

Yhdysvaltalaiset alkavat vähitellen -viimeinkin- kypsyä presidenttiinsä. Uusmielisimmät haaveilivat valtakunnan johtoon seuraavaksi naista. Konservatiivisiä ja heikohkosti koulutettuja on kuitenkin perinteisin kampanjoin vaikeaa saada taipumaan näin uudenlaiseen vaihtoehtoon. Kuinka itse taivuttelisit tällaiset ihmiset uskomaan naisten kykyihin? Amerikkalaiset tekivät saippuasarjan naisesta Yhdysvaltojen presidenttinä. Tietysti. Hoksivatkohan laittaa pieniä välähdyskuvia Hillary Clintonista sarjan lomaan? Nämä alintajunnan houkutukset ovat niin tehokkaita, että ne on laajalti kielletty. Amerikassahan kaikki on tunnetusti kuitenkin mahdollista..

Anonyymien v*****ilijoiden aikakausi

2006-10-08T18:34:00.000+03:00

Nykyinen media-aikamme on anonyymien pottuilijoiden ihanneaikaa. Omaa pahaa oloa ja ikäviä ajatuksia voi usein purkaa nimettömänä. Myös henkilöllisyytensä paljastaville kasvottomuus ja ilmeettömyys tuo houkutuksen sanoa sanottavansa räikeämmin kuin pärstä päin pärstää uskaltaisi.

Ikävimpiä esimerkkejä luusereiden hyökkäyksestä on erään bloggaajan tilanne, jossa hän on saanut ilkeämielistä postia tummentamaan taivastaan. Mitäköhän kirjoittelijat ajattelivat? Kuinkahan oli tunneälyn laita "fiksuja" laukoessa?

Opettajat ovat toinen hyvä esimerkki kirjoitettujen sontaläjien vastaanottajista. Itse en ole kovin moneen törmännyt, kun en ole pidempiaikaisesti luokanopettajana samojen vanhempien kanssa ollut tekemisissä. Muissa toimissani minulla on ollut onnea ja vanhemmat ovat yleensä olleet yhteistyökykyisiä. Kollegoillani menee sen sijaan huonommin, pahimmillaan piikittelevät vanhemmat ovat ajaneet tuttujani masennukseen. Sähköpostilla on helppo lähestyä, onpa joku saanut jopa nimettömiä pilapuheluita. Kasvokkain tavatessa kommentit ovat usein laimentuneet huomattavasti paperilla esitettyihin verrattuna.

Herää pahvi ja mieti, missä tilanteessa on se ihminen, jolle puhut. Pohdi myös, onko ikävien kommentiesi takana oma paha olosi. Mikä saa sinut sanomaan niin kuin sanot? Voitko itse hyvin? Mitä sinulta puuttuu? Projisoitko oman tilanteesi toiseen ja aiheutat turhaa pahaa mieltä? Sontamöykkyjen viskominen toisen naamaan saattaa saada sinut hetkeksi hymyilemään omassa pienessä pirun sielussasi, mutta pidemmän päälle tulet tuskin onnellisemmaksi.

Kolikon kääntöpuoli

2006-10-07T09:59:00.000+03:00

Hyvillä asioilla tuntuu usein olevan varjopuolensa. Elämän lainalaisuus on joskus uuvuttavaa, paitsi silloin, kun sattumat eivät ota loppuakseen. Varsinkin oma kroppa tuntuu aina olevan paras ilonpilaaja.

Kesäsateessa kävely on ihanaa, mutta siitä tulee flunssa.
Lumihangessa saunan jälkeen kieriminen on hauskaa, mutta siitä tulee nuha.
Musiikin kuuntelu lujalla nostaa tunnelmaa, mutta korviin sattuu.
Auringonpimennyksen katselu on pysäyttävää, mutta silmät kärsivät.
Suklaan syöminen on ihanaa, mutta maha kipeytyy.
Viinin juominen tekee hilpeäksi, mutta...

...seuraavana päivänä päänsärky jystää hermot riekaleiksi.

Kansankynttilä

2006-10-06T07:35:00.000+03:00

BB:n tähti, Sorella Mikälie, tuttu jopa meille, jotka emme moista moskaa suostu tuijottamaan iltakaudet kolmea kuukautta. Sorella "seksikohu" Mikälie antoi tukan väriinsä sopivia lausuntoja aamutv:ssä: "Mähän olen siis Suomen ainoa opettaja, joka juo viiniä. Mehän ollaan edelleen kansankynttilöitä, jotain yli-ihmisiä". Haluasin oikaista Sorellamirellaa: Olet Suomen ainoa opettaja, joka juo liikaa viiniä suorassa lähetyksessä yli miljoonan ihmisen silmien alla, nuoleskelee miehiä ja naisia sekä sammuu ja joutuu hyväksikäytetyksi. Eikä tietenkään muista mitään, mikä hankaloittaa varmasti tulevaa käräjöintiä viattoman viinin juonnin vuoksi.

Kuinkahan nyt opetat neljäsluokkalaisiasi välttämään raiskauksen tai nauttimaan alkoholista kohtuudella? JOS olisit järkevä, opettajan hommat voisit unohtaa, kunnes naamasi unohtuu, käytä opettajan muut mahdollisuudet sillä aikaa: siirry Nokialle, eduskuntaan älä edes haaveile, vaikka sinua sinne varmasti ennen pitkää pyydetäänkin. Koska et ole järkevä, uskon(pelkään), että palaat jouluna koululle ja löydyt jo keväällä jonkun pilipalipuolueen listoilta.

Pam, pam paha olo

2006-10-04T20:09:00.000+03:00

Juuri kun USA:ssa kohdattiin se kylmä tosiasia, että oppilaat ampuvat pahaa oloaan koulussa ja tappavat tovereitaan, ilmeni uusi kouluterrorin muoto. Mielipuolet ulkopuoliset tulevat kouluihin hakemaan julkisuutta sairaalle mielelleen ja teloittavat lapsia kuin heinää. Tällä viikolla samassa maassa on ollut jo kolme Coloradon tapauksen kaltaista ampumavälikohtausta, maailmalle niistä kantautui vain yksi, se kaikkein raa'in. Sairas mies oli asettanut lapset riviin, ahdistellut tyttöjä ja lopuksi teloittanut heistä harkitusti muutaman muiden silmien alla. Kuinka vanhemmat uskaltavat tämän jälkeen lähettää lapsiaan kouluun? Kuinka opettajat uskaltavat työskennellä? Itse olin kauhistunut silloin, kun törmäsin yläasteella nyrkkirautaan, joka sekin oli oppilaalla koristeena tai silloin, kun tokaluokkalainen halusi lyödä minua saksilla. Vähänpä tiedän kollegoideni kauhuista, jokainen tapaus tuo silti kuristavan pahan olon.

Suhteeton maailma

2006-10-03T21:09:00.000+03:00

Minulla on kännykkä-äiti, mailiystävät ja skype-mies. Näen kirjaston tätiä useammin kuin rakkaimpia ihmisiäni. Moikkari huomasi uudet silmälasini, läheiseni eivät. Siwan kassa on ainoa ihminen, joka saa minut nauramaan joka päivä. Elän elämääni virtuaalisesti, haaskaan todellisen kulkemalla sumussa, näkemättä ympärilleni. En olisi halunnut tänään tajuta näitä epäkohtia -Siwassa, kassan kanssa maailmaa parantaessani.